Matkakertomus ja Euroopanvoittaja-näyttelystä voitto Suomeen

pikkukuvaeuv

Kesäkuun puolessa välissä matkasimme autolla kahden naisen ja kolmen cirnecon voimin Keski-Eurooppaan tähtäimenä osallistua tämän vuoden yhteen maailman suurimmista ja arvostetuimmista näyttelyistä, Euroopan Voittaja 2019 -näyttelyyn Itävallassa.

Kaikki alkoi päähänpistosta, kuten moni hyvistä asioista yleensäkin. Nyt kävi tismalleen samalla tavalla kuin neljä vuotta sitten edellisen kerran osallistuessamme Euroopan Voittajaan (Oslo syyskuussa 2015). Kun näyttelyn viimeinen ilmoittautumispäivä meni umpeen tämän vuoden maaliskuussa, ilmoitti Itävallan Kennelliitto pidentävänsä ilmoittautumisaikaa vielä muutaman viikon saadakseen lisää koirailmoittautumisia Euroopan Voittaja -näyttelyyn sekä samassa yhteydessä pidettävään Itävallan Voittaja -näyttelyyn. Ei tarvittu kuin muutama sekunti miettimisaika, viesti kavereille, että ”haluaako joku teistä lähteä mukaan” ja 30 sekunnin päästä tulee yhdeltä kaverilta vastaus, että ”joo lähden”. Ilmoittauduimme sitten näyttelyyn tällä extemporemeiningillä sen alkuperäisen virallisen ilmoittautumisajan jälkeen – kuten myös Oslon Euroopan voittajaan.

Mukaan päätimme ottaa mukaan viime vuosien Suomen voitokkaimmat cirnecot Simban (Hadranensis Simba) ja Nandan (Iosono Nirvana) sekä pentu Siman (Iosono Lumoava). Sima täytti juuri muutamaa viikkoa ennen näyttelyä 9 kuukautta, joka on virallinen osallistumisikä virallisissa näyttelyissä. Nämä olisivat Siman ihan ensimmäiset viralliset näyttelyt – ja vielä Keski-Euroopassa pidettävät arvonäyttelyt! Luonnollisesti mukaan kanssani lähti Siman omistaja Maarit.

 

nandasimbalru
Nanda ja Simba juuri ennen reissua

Matka alkaa, 1. päivä (Helsinki – Kaunas)

Kuukaudet ja viikot kuluivat nopeasti ja pian hyppäsimme aamuvarhain minun (Inkan) kotikulmilla täyteen pakattuun autoon ja ajoimme kohti Helsingin Länsisatamaa. Ilma oli varsin normaali suomalainen kesäsää, koleat +14 C. Koirat matkustivat lyhyen Helsingin ja Tallinnan välisen matkan autossa, ja me ihmiset sen sijaan kipuilimme lievän ruokamyrkytyksen kourissa laivamatkalla (kiitos laivan buffetin). Mietimme jo, että mitähän tästä reissusta tulee ja pystymmekö edes ajamaan, mutta onneksi selvisimme lopulta helpolla.

Matka taittui ensimmäisen päivän aikana varsin nopeasti Viron, Latvian ja Liettuan hyviä teitä pitkin. Lämpötilan osalta koimme varsinaisen nousun, sillä Pärnun ja Riikan välissä lämpötila nousi tasan tunnissa +17 asteesta +31 asteeseen. Onneksi auton ilmastointi piti auton viileänä ja koirat nukkuivat cirnecomaiseen tapaan peittojen alla. Ensimmäisen päivän ajomatkaan saimme kulutettua taukoineen miltei 10 tuntia, kunnes saavuimme ensimmäiseen yöpymiskohteeseemme Kaunakseen, jossa oli vielä klo 21 tienoilla 30 astetta lämmintä. Teimme Kaunaksen yöhön hämärtyvässä vanhassa kaupungissa pitkän lenkin koiriemme kanssa, sillä kaikki meistä kaipasivat hieman liikuntaa pitkän ajomatkan jälkeen.

simaauto
Sima peittojen alla

kaunas
Kaunaksen vanhassa kaupungissa

 

2. päivä (Kaunas – Krakova)

Baltian superhelteet jatkuivat. Kun starttasimme auton hieman ennen klo 10 aamulla oli Kaunaksessa 35 astetta lämmintä. Tämän toisen ajopäivän aikana ajoimme myös 10 tuntia. Saapuessamme perille kohteeseemme Krakovaan lähdimme heti koirien kanssa Krakovan vanhaan kaupunkiin. Vaikka Keski-Eurooppa on tunnettu koiraystävällisyydestään, saimme omakohtaisesti kokea, että Puola ei näihin maihin kuulu. Oli työn ja tuskan takana löytää ulkoravintola, jonne saimme ottaa koirat. Lopulta eräs vanhan kaupungin torin laidalla oleva ravintola salli meidän pääsyn sisälle ja saimme herkulliset ruuat eteemme. Koiratkin käyttäytyivät erittäin mallikelpoisesti.

navi
Navigaattori Kaunaksessa aamulla

 

3. päivä (Krakova – Wien)

Päivä käynnistyi tismalleen samalla tavalla kuin edellinenkin: lähtö klo 10 maissa ja asteita jälleen +35C. Olimme jo etukäteen päättäneet mennä tämän päivän kohteeseemme Wieniin hieman pidempää maisemareittiä Slovakian kautta, mutta menoreittimme sai vieläkin pidemmän maisemareitin, kun saimme edellisenä iltana vinkin koukata Puolan Zakopanen kautta. Zakopane sijaitsee vain 100 kilometrin päässä Krakovasta, mutta matka sinne kesti 2,5 tuntia johtuen pienistä mutkittelevista teistä ja rekkaliikenteestä. Jos mielikuvanne Puolasta on ”rumaa ja litteää peltomaisemaa ränsistyneine taloineen”, niin Puola, varsinkaan Etelä-Puola, ei todellakaan sitä ole – maisema on upeaa kukkulamaista maastoa ja lopulta henkeäsalppaavan kaunista vuoristoa.

simazakopane2
Sima Zakopanessa

zakopanekyltti
Inka ja koirat Zakopanessa

Pysähdyimme Zakopanessa koirien kanssa ja nautimme upeista maisemista. Matka jatkui lopulta Slovakian läpi pieniä teitä pitkin vuoristomaisemissa, ja pelkästään maisemien vuoksi ajaminen oli todella mielekästä. Tämänkin päivän ajosaldo taukoineen oli 10 tuntia, kunnes saavuimme Bratislavan kautta entiseen kotikaupunkiini Wieniin.

 

4. päivä (Wien)

Kolmen päivän ajamisen jälkeen olimme aikatauluttaneet itsellemme täydellisen vapaapäivän. Tämä päivä kului kuten vapaapäivän kuuluu: löhöillen, Wienissä kuljeskellen ja syöden. Meillä oli majapaikkanamme ihana paritalon puolikas omakotitaloalueella. Seuraavana ja sitä seuraavana päivänä olisi sitten tiedossa koko reissun tarkoitus, koiranäyttelyt. Ensin Euroopan Voittaja -näyttely ja seuraavana päivänä Itävallan Voittaja -näyttely.

nandawien2

 

5. päivä, Euroopan Voittaja -näyttely 15.6.2019

Olimme etukäteen kuulleet puhuttavan, että Welsissä pidettävissä messukeskuksissa ei olisi lainkaan ilmastointia. Lisäksi neljännen matkapäivän aikana lueskelimme sosiaalisesta mediasta, kuinka näyttelyn järjestelyt ontuivat pahoin ja sisäänpääsy näyttelyyn olisi haasteellista monen tekijän vuoksi. Hieman jännittyen lähdimme kukonlaulun aikaan ajamaan Wienistä Welsiin, jotta olisimme todellakin aikaisin perillä näyttelyssä mahdollisten ruuhkien vuoksi. Ruuhkaa oli, mutta onneksi navigaattorimme ohjasi meidät toista reittiä ja säästimme rutkasti aikaa, sillä toisella reitillä näytti olevan parin kilometrin seisovat autojonot.

Saimme auton onneksi melko lähelle näyttelyhallia. Näyttelyhalli avattiin vasta klo 8, vaikka ensimmäiset kehät alkoivat klo 10. Trimmattavien rotujen omistajia kävi hieman sääliksi noin tiivis aikataulu.

jono

Aamuvarhain oli jo melkoisen lämmintä ulkona, minkä vuoksi ihmisillä ja koirilla hermot olivat melkoisen koetuksella näyttelyhalliin jonotuksessa. Näyttelyhalliin pääsi vain yhtä kautta, ja jonossa (tai voiko puhua edes jonosta, sillä kyse oli isosta massasta) oli satoja ihmisiä ja koiria. Ruuhkamassan syynä oli varmastikin myös se, että näyttelyn ovella oli ainoastaan yksi ihminen tarkastamassa rokotuksia! Pääsimme onneksi lopulta sisälle ja totesimme samalla, että ilmastointia ei tosiaan messukeskuksessa ollut, vaatteet liimautuivat ihoon kiinni ja jopa meidän alkukantaiset sileäkarvaiset koirat läähättivät sisällä. Kehät olivat onneksi isoja ja matotettuja.

Cirnecot olivat vuorossa heti ensimmäisenä kehässä. Näyttelyyn oli ilmoitettu 20 cirnecoa, joiden tuomarina toimi itävaltalainen tuntematon suuruus Erwin Deutscher. Tämä iäkäs herrasmies ei halunnut lainkaan itselleen kehäsihteereitä, joten hän toimi samalla pyörittävänä ja kirjoittavana kehäsihteerinä, vaikka hänen omat kehäsihteerinsä istuivatkin omilla paikoillaan kirjaten samalla tuloksia itselleen ylös (jälkikäteen sanoen onneksi!).

Näyttelyssä oltiin valtavien koiramäärien vuoksi varattu jokaiselle tuomarille arvosteluaikaa vain noin minuutti per koira eikä kirjallisia arvosteluita saatu. Tämä meidän tuomarimme ei arvostellut koiria lainkaan yksilöarvostelussa vaan hän katsoi kaikki koirat kerrallaan, liikutti kaikkia koiria yhtäaikaisesti kerran ja teki sen jälkeen nopeasti päätökset. Meidän Simbaa ennen kehässä oli viisi urosta ja Simban vuoro oli tosiaankin jo viitisen minuuttia sen jälkeen, kun kehä oli alkanut! Valioluokassa Simban kanssa kilpaili kaksi muuta urosta ja Simba voitti kyseisen luokan sertillä.

Heti välittömästi tämän jälkeen oli vuorossa CACIB-kilpailu eli kilpailu, jossa jaettiin himottu Euroopan Voittaja -titteli. Mukana olivat luokkavoittajat nuortenluokasta ja avoimesta luokasta sekä Simba. Tuomari oli tätä ennen häslännyt kehässä ja kirjoittanut tuloksiinsa vääriä koirien numeroita, mutta lopulta asia saatiin kuntoon kehäsihteereiden kirjoittamien oikeiden tulosten ansiosta ja pitkän odottamisen jälkeen tuomari tuli lopulta ojentamaan meille Euroopan Voittaja -pokaalin! Simbasta tuli siis tämän vuoden Euroopan Voittaja!

euroopanvoittaja

Narttujen junioriluokassa kilpaili neljä narttua ja meidän Sima kilpaili näistä nartuista viimeisenä. Tuomari oli erittäin ripeä ja narttujen sijoituitukset olivat niinikään sama kuin alkuperäinen järjestys, jossa ne kilpailivat ja Sima jäi neljästä nartusta jumbosijalle. Narttujen junioriluokan voitti kaunis Alina Stakhorskan omistama Silvento Medea Ukrainasta.

Välissä kilpaili muita koiria ja lopulta oli jälleen meidän vuoro, kun Nanda arvosteltiin valioluokassa. Kahden nartun luokassa Nandalle tuli voitto ja se sai Itävallan sertin. Narttujen CACIB-kilpailussa kolmesta nartusta Nandalle ei sen sijaan enää tullut menestystä.

Seuraavaksi oli vuorossa rotunsa paras -kehä. FCI:n arvonäyttelyissä ROP-kehässä kilpailevat juniorit molemmista sukupuolista, CACIB:n saaneet uros ja narttu sekä veteraanit (joita meidän roduissa ei tänä vuonna ollut). ROP-kehässä oli täten neljä koiraa ja arvatkaa miltä tuntui, kun tuomari käveli meitä kohti ROP-ruusuke kädessään ja Simba palkittiin Euroopan Voittaja -näyttelyn rotunsa parhaana koirana!!

(Ilmeisesti nämä päähänpistomatkat ovat olleet kannattavia, sillä neljä vuotta sitten Oslossakin Euroopan voittajassa meidän koirat nappasivat voitot, kun Venti oli rotunsa paras, Sienna paras narttu ja Lucky paras veteraani sekä toiseksi paras uros.)

simbaeuv
Simba Euroopan Voittaja ja rotunsa paras (kuva: Suomen Kennelliitto)

Rotunsa paras -kehän jälkeen meillä oli pikainen vaatteiden vaihtaminen (koska näyttelyvaatteet olivat jo täysin liimautuneina ihoon kiinni), italianvinttikoirakehän äärellä olemista, kiertelyä sekä odottelua loppuiltapäivänä pidettäviin ryhmäkilpailuihin.

Euroopan Voittaja -näyttelyn ryhmäkehiä ennen oli kyseisen päivän Itävallan Voittaja -näyttelyn rotujen ryhmäkilpailut, jotka pääsivät alkamaan pari tuntia aikataulusta myöhässä. Simban vuoro FCI 5 -ryhmässä venyi täten hyvin pitkälle iltaan. Ryhmäkehien esiarvostelukehät koottiin hyvissä ajoin, vähän turhankin hyvissä ajoin, sillä jouduimme lopulta odottamaan tunnin päästäksemme ryhmäkehään. Odottelu oli tuskallista, sillä jouduimme menemään toiseen halliin, joka oli vieläkin kuumempi kuin edellinen eikä koirille tai ihmisille ollut tarjolla vettä tai edes istumapaikkoja. Oli kuitenkin hienoa päästä ryhmäkehään piipahtamaan, vaikka jatkoon ei meitä valittukaan. Tämän jälkeen lähdimme kohti uutta yöpymispaikkaamme Linziä kiinalaisen ravintolan kautta.

 

6. päivä, Itävallan Voittaja -näyttely 16.6.2019

Edeltävän pitkän päivän jälkeen saimme nauttia leppoisasta ja hitaasta aamusta, sillä cirnecot arvosteltiin Itävallan Voittaja -näyttelyssä vasta viimeisenä rotuna. Halusimme kuitenkin olla varmuuden vuoksi paikalla hyvissä ajoin, joten olimme perillä näyttelyssä jo ennen puolta päivää.

Tällä kertaa näyttelyhallina oli koko suuren messukeskusalueen viimeisimmässä nurkassa oleva halli, joka oli kilometrin päässä näyttelyalueen parkkipaikasta. Onneksi lämpötila oli vihdoin laskenut reippaasta 30 asteesta miellyttävään 25 asteeseen. Cirnecoita oli ilmoitettu Itävallan Voittaja -näyttelyyn 14 koiraa ja tuomarina toimi Anna Albrigo rodun kotimaasta Italiasta.

Emme etukäteen osanneet arvata, millaista menestystä koiramme tässä näyttelyssä ottaisivat, sillä eihän meillä ollut edes katsottuna handlereita kaikille koirille, jos voitot osuisivat kohdalle.

Ensimmäisenä kehään meni kanssani Simba, joka voitti urokset nyt jo toisella Itävallan sertillään, CACIB:lla ja Itävallan Voittaja -tittelillä. Seuraavaksi kehässä meitä edusti Maaritin kanssa Sima, joka tällä kertaa voitti neljän nartun junioriluokan ja sai ensimmäisen tittelinsä Itävallan Juniori Voittaja. Sima oli samalla rotunsa paras juniori. Sitten kolmantena kehään asteli Nanda, joka voitti narttujen CACIB:n ja sai toisen sertinsä ja Nandastakin tuli Itävallan Voittaja.

sima-atjv2
Maarit & Sima

sima-atjv
Maarit & Sima ROP-juniori

Rotunsa paras -kehässä oli lopulta vain meidän suomitiimin kolme koiraa, ja meitä handlereita olikin sitten vain kaksi. Saimme onneksi pikaisesti rekryttyä ukranalaisen Alinan kehän laidalta esittämään yhtä koiristamme. ROP-kehässä oli Nandan vuoro loistaa ja Nandasta kruunattiin Itävallan Voittajan rotunsa paras -koira!

simasimbananda-atv
Suomitiimin voitto: Nanda ROP, Simba VSP ja Sima ROP-juniori

Rotunsa parhaan valinnan jälkeen kysyimme kehäsihteereiltä, että milloin Itävallan Voittajan ryhmäkilpailut alkavat, ja saimme kuulla, että ne olivat jo alkaneet. Pakkasimme pikavauhtia tavaramme ja juoksimme koirien sekä tavaroiden kanssa puolen kilometrin päähän olevaan halliin, jossa olikin itse asiassa juuri alkamassa FCI 5 -ryhmän kokoomakehä. Hiki hatussa juoksimme suoraan kehään Nandan kanssa ja lopulta samat ontuvat järjestelykuviot toistuivat kuin mitä edellisenä päivänä.

Onneksi Maarit kerkesi hieman hengähtämään ennen Siman ison kehän vuoroa ja Maarit kerkesi raportoimaan Suomeen näyttelyn tuloksia, jossa malttamaton joukko ihmisiä jo odotteli kuumeisesti tietoa siitä, miten meillä oli rotukehässä mennyt. Nandalle ei tullut menestystä ryhmäkehässä, jossa kilpaili tuonakin päivänä todella kovatasoista porukkaa, Euroopan parhaita koiria FCI 5 -ryhmän roduista. Simakin pääsi sitten lopulta pyörähtämään junioreiden ryhmäkehässä ja miten hienosti tuo pikkulikka esiintyikin!

nanda-atv
Nanda rotunsa paras ja Itävallan Voittaja

Näyttelyn jälkeen oli lopulta pakattava tavarat ja lähdettävä kotimatkalle, jonka tiesimme etukäteen olevan raskas, sillä aikaa ei ollut paljon, kun taas ajettavaa oli paljon. Welsistä ajoimme yöksi Tsekkien puolelle Brnon maaseudulle.

simasimbananda
Sima, Simba ja Nanda palkintosaaliinsa kanssa Brnossa

 

7. matkapäivä Brno – Kaunas

Yön aikana minulle nousi kuume ja flunssaoireet iskivät. Mutta ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin yrittää laskea kuumetta, hypätä varhain aamulla autonrattiin ja ajaa niin pitkään kuin vain jaksaisi, ja vaihtaa jossakin vaiheessa kuskia. Tämän päivän aikana pitäisi rykäistä ihan kamala ajomatka Tsekeistä Puolan halki Liettuaan, mitä yksi kuski ei jaksaisi varmastikaan ajaa.

Tästä päivästä ei sen enempää kuin että onneksi emme menomatkalla ajaneet tätä reittiä. Seisoimme päivän aikana yhteensä kolme ylimääräistä tuntia Puolan moottoriteillä onnettomuuksien, tietöiden ja ruuhkien vuoksi ja jouduimme menemään myös muutamia kiertoreittejä, jotka olivat aivan k.a.m.a.l.i.a. ajettavavia. Lopulta 14 tunnin ajon jälkeen pääsimme Liettuaan Kaunakseen yöksi.

 

8. matkapäivä, Kaunas – Helsinki

Edellisen päivän matkarykäisyn vuoksi pystyimme ottamaan tämän päivän vähän iisimmin ja taukoilemaan useammin. Flunssa iski nyt myös Maaritiin, mutta onneksi lievemmin kuin minuun. Myöhään illalla saavuimme Tallinnaan ja menimme illan viimeisellä lautalla Suomenlahden yli. Olipa ihanaa, että ei tarvinnut enää Helsingistä lähteä ajamaan minnekään vaan pääsi suoraan kotiin ja lopulta sai hyvin väsyneenä löjähtää omaan sänkyyn nukkumaan!

Summa summarum, kannatti siis lähteä. Taakse jäi reilut 4000 km, lukuisia ajotunteja, hienoja maisemia ja ennen kaikkea hienoja muistoja roadtripistä.

 

 

Ota yhteyttä

Kennel Iosono

Helsinki, Finland

Email : iosonocirneco@gmail.com