Rotuesittely

ROTUESITTELY

CIRNECO DELL’ETNA ELI ETNANKOIRA

iosono-nirvana-2years

Teksti: Inka & Erja Luomanmäki

Huom! Suomen Kennelliitto on suomentanut syksyllä 2017 cirneco dell’etna -rodun nimen ja rotu on tunnettu siitä lähtien Suomessa nimellä etnankoira. Suurin osa suomalaisista etnankoirien omistajista tuntuu kuitenkin käyttävän puhekielessä cirneco-nimeä rodusta puhuttaessa.

Cirneco dell’etna (lausutaan tsirneeko del etna) eli etnankoira on alkukantainen sisilialainen metsästyskoira. Sisiliassa cirnecoa käytetään edelleen metsästykseen, mutta muualla cirneco on lähinnä seurakoiran asemassa. Cirneco sopii hyvin kaupunkiolosuhteisiin ja kerrostalon asukkaaksi. On kuitenkin huomioitava, että vaikka rotu on muuten mainio seurakoira, ei se ole energisyytensä vuoksi kaikista helpoin rotu erityisesti nuorena tai teini-ikäisenä, jolloin se vaatii paljon liikuntaa ja aktivointia. Luonteeltaan cirneco on hyvin leikkisä ja vilkas, ja se kiintyy voimakkaasti omistajaansa ja perheeseensä. Suurin osa yksilöistä on ystävällisiä ja avoimia vieraita ihmisiä kohtaan, mutta rodussa esiintyy kuitenkin vielä joitakin vieraille ihmisille varautuneita yksilöitä.

Ulkonäöltään cirneco on tyylikäs, kevytrakenteinen alkukantainen pystykorva ja se usein sekoitetaan samannäköiseen faaraokoiraan. Cirneco on kuitenkin huomattavasti faaraokoiraa pienempi. Ihannekorkeus cirnecolla on 44-50 cm ja painoa löytyy 10 kg molemmin puolin. Turkki on aina väriltään kellanruskea. Valkoista väriä sallitaan päässä, rinnassa, vatsassa, jaloissa ja hännänpäässä. Lyhyt ja sileäkarvainen turkki ei vaadi hoitoa ja karvaa lähtee yleensä vain vähän. Cirnecon kanssa voi harrastaa näyttelyiden lisäksi mm. vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua sekä agilityä. Rotu on harvinainen maailmanlaajuisesti, mutta Suomessa rotu on viime aikoina alkanut saada jalansijaa. Suomessa on vajaat 350 cirnecoa eli todennäköisesti toiseksi tai kolmanneksi eniten heti kotimaa Italian jälkeen. Cirneco kuuluu FCI-ryhmään 5 (pystykorvat ja alkukantaiset tyypit). Siitä huolimatta cirnecon rotujärjestö on Suomen Vinttikoiraliitto. Rotuyhdistyksenä toimii vuonna 1999 perustettu yhteinen yhdistys italianvinttikoirille ja cirneco dell’Etnoille, Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry.

 

mikidubrovnik

 

Historiaa

 

Cirnecon historia alkaa jo esihistorialliselta aikakaudelta. Cirnecontyyppisiä korkokuvia on löydetty faaraoiden haudoista mm. Luxorista ja Ben-Hasanista. Sisiliasta on myös kaivettu ylös vuoteen 1400 eKr paikallistettu 45 cm korkea luuranko, joka muistuttaa suuresti cirnecoa. Nykyisin kyseinen luuranko on nähtävissä Pigorini-museossa Roomassa. Cirneconnäköisiä koiria esiintyy myös satoja tai tuhansia vuosia vanhoissa Sisiliasta löydetyistä kolikoista. Kirjallista tietoa cirnecoista ei ole juuri säilynyt, mutta Aristoteles (384 – 322 eKr.) mainitsee välimerenkoirasta, jolla on teräväkärkiset korvat. Cirneco-nimen arvellaan olevan peräisin sanasta Kyrenaikòs, josta voidaan muodostaa sana Cyr(e)naecus. Nimi vääntyi lopulta Sisiliassa sanoihin Cirnecu, Cirniecu ja Cirnieccu.

Uusimpien tutkimusten mukaan cirnecoa muistuttavia koiria on ollut Sisiliassa ainakin viimeisen 3000 vuoden aikana. Varmaa tietoa ei ole kuitenkaan siitä, miten cirneco päätyi Sisiliaan. Cirneco on voinut saapua Sisiliaan valloittajakansojen, kuten foinikialaisten mukana. Myös muilla Välimeren saarilla tai rannikolla asuu cirneconnäköisiä koiria: Maltalta ovat kotoisin faaraokoirat, Baleaareilta ibizanpodencot, Etelä-Portugalista portugalinpodengot ja Etelä-Espanjasta vielä FCI:n tunnustamattomat andalusianpodencot. Todennäköisesti kaikilla näillä roduilla on sama alkuperä, mutta ne ovat muovautuneet omiksi roduikseen omilla saarillaan tai alueillaan.

Cirnecoiden alkuperäinen käyttötarkoitus on metsästys. Pääriistana olivat Etnan rinteillä vilisevät villikaniinit. Vuosituhansien aikana cirneco kehittyi vahvaksi ja kestäväksi roduksi. Ihminen muokkasi rodun ulkonäköä vain hyvin vähän; koirat lisääntyivät keskenään tai jalostukseen käytettiin yksilöitä, joilla oli hyvä metsästysvaisto eikä ulkonäön muokkaamiseen juurikaan puututtu.

1930-luvulla Sisilian Adranossa toimiva eläinlääkäri Maurizio Migneco kirjoitti italialaiseen metsästyslehteen sisilialaisesta cirneco-rodusta, jolle tulisi tehdä rotumääritelmä ja hakea virallista tunnustusta ennen kuin se kuolee sukupuuttoon. Tuohon aikaan taloudellinen tilanne Etelä-Italiassa ja Sisiliassa oli heikko ja cirnecontyyppisiä käytettiin metsästykseen tuomaan perheen pöytään ruokaa. Sisililaistaristokraatti Agata Paterno Castello dei Duchi Carcaci kiinnostui cirnecosta ja alkoi tutkia rodun alkuperää. Rotu oli 30-luvulla vielä hyvin epäyhtenäinen, minkä vuoksi Donna Agata etsi yhdessä Mignecon kanssa sopivia yksilöitä Sisiliassa alkaakseen kasvattaa rotua ja luodakseen yhtenäisen rotutyypin. Useiden vuosien kasvatustyön jälkeen Donna Agata otti yhteyttä professori Solaroon, joka laati cirnecoiden ensimmäisen rotumääritelmän Donna Agatan lähettämien valokuvien perusteella vuonna 1939. Rotu hyväksyttiin seuraavana vuonna Italian Kennelliitossa ja lopulta myös FCI:ssä.

Donna Agataa voidaan siis ansaitusti kutsua cirnecorodun äidiksi. Hän kasvatti cirnecoita kennelnimellä Aetnensis ja historian ensimmäinen cirnecovalio oli hänen kasvattamansa (Aetnensis Pupa). Donna Agata teki rotua tunnetuksi kiertämällä näyttelyissä ympäri Eurooppaa. Lisäksi hän perusti Societa Amatori del Cirneco dell’Etna -kerhon (Italian cirnecokerho) ja toimi sihteerinä kerhossa ennenaikaiseen kuolemaansa asti 50-luvun lopulle.

cirnecohistoriaa

Cirnecot maailmalla ja Suomessa

 

Cirneco on harvinainen rotu. Sen vuoksi on onni, että rodulla on ns. avoin kantakirja eli rotuun voidaan ottaa kotimaassaan Italiassa rekisteröimättömiä cirnecoita. Se mahdollistaa uusien geenien saamisen rotuun. Suurin osa maailmanlaajuisesta cirnecopopulaatiosta sijoittuu Sisiliaan tai manner-Italiaan. Italiassa rekisteröidään keskimäärin vuosittain noin 120-130 cirnecoa. Rekisteröityjä cirnecoita arvellaan Italiassa olevan vain hieman yli tuhat yksilöä. Osa rodun kasvattajista ei kuitenkaan rekisteröi pentujaan ja erään arvion mukaan rekisteröimättömiä cirnecoita olisi vähintään saman verran tai jopa tuplasti kuin rekisteröityjä.

Suomen ensimmäinen cirneco, Orellana Seta del Oro, tuotiin vuonna 1992 Sloveniasta Giltedged-kenneliin, jonne myös seuraava cirneco, Baghira Seta del Oro, tuli kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1996 Suomi sai ensimmäisen uroscirneconsa, Lansmarten. Meidän ensimmäinen cirneco, Bambi, tuotiin Italiasta vuonna 1997. Bambi oli Suomen ja samalla myös Pohjoismaiden neljäs cirneco. Ensimmäinen Suomeen rekisteröity pentue syntyi vuonna 1999 Giltedged-kenneliin (isänä Lansmarte ja emänä Orellana Seta del Oro). Meidän ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2000, emänä Bambi ja isänä italialainen Felix del Gelso Bianco. Nykyään (2020) Suomessa asuu vajaat 350 cirnecoa.

Ensimmäiset rekisteröidyt cirnecot vietiin vuonna 1996 Sloveniasta USA:han, jossa asuu Italian ja Suomen jälkeen eniten cirnecoita. Venäjällä rekisteröitiin ensimmäinen cirneco vuonna 2005 ja ensimmäinen pentue syntyi 2007. Venäjän cirnecopopulaation koko alkaa pikkuhiljaa tulla lähemmäksi Suomen ja USA:n lukuja ja Venäjällä lienee nykyisin yli 300 cirnecoa. Iso-Britanniaan ensimmäinen cirneco vietiin Italiasta vuonna 2001 ja siellä on n. 150 cirnecoa. Norja sai ensimmäisen cirneconsa vuonna 1998. Ruotsiin ensimmäinen cirneco vietiin vuonna 2000 ja nykyään Ruotsissa on n. 40-50 cirnecoa.

 

hassakka1

 

Luonne

Cirneco on sisilialaisten ihmisten tapaan voimakkaasti tunteva ja se osaakin yleensä hyvin ilmaista itseään. Lähes kaikille cirnecoille ominaista on se, että ne ovat erittäin vilkkaita ja iloisia. Lisäksi suurin osa cirnecoista on avoimia ja huumorintajuisia hännänheiluttajia omille ihmisilleen sekä kylään tuleville vieraille. Cirneco kiintyy voimakkaasti omiin perheenjäseniinsä ja sellaisiin ihmisiin, joita se tapaa paljon. Yleensä cirneco viihtyy kainalossa tai yöaikaan peiton alla omistajan viereen käpertyneenä. Kodin ulkopuolella aikuiset cirnecot sen sijaan suhtautuvat yleensä melko vähäeleisesti uusiin ihmisiin, vaikka ovatkin ystävällisiä heille.

Cirnecot tulevat yleensä hyvin toimeen oman lauman koirien kesken. Urokset eivät sen sijaan aina tule toimeen kaikkien vieraiden urosten kanssa. Kuten monissa muissakin roduissa, cirnecoissa nartut ovat usein älykkäämpiä ja ovelampia, kun urokset taas ovat “yksinkertaisempia” ja selkeämpiä, ja niiden käytös voi olla helpommin ennakoitavissa eri tilanteissa. Sukupuolieroja on kuitenkin vaikea suorannaisesti erotella, sillä koirat ovat yksilöitä.

Cirneco sopii yleensä lapsiperheisiin, sillä se ystävällisenä ja lempeänä koirana tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Emme kuitenkaan suosittele cirnecoa pikkulapsiperheeseen, etenkään jos aikaisempaa kokemusta koirista ei ole. Erittäin vilkas cirnecopentu vaatii ulkoilun lisäksi myös peruskoulutuksen sekä sosiaalistamisen takia runsaasti aikaa ja panostusta.Cirneco on kevytrakenteisuudestaan huolimatta voimakas koira metsästysvaistolla varustettuna, joten se ei sovellu alle 12-vuotiaiden lasten ulkoilutettavaksi ilman aikuisen seuraa.

Monissa cirnecoperheissä asustaa kissoja ja cirneco tulee yleensä erityisesti pennusta asti totutettuna kissojen kanssa toimeen. Aikuisen kissoihin tottumattoman cirnecon kanssa tulee olla varovaisempi.

Osalla cirnecoista voi olla hieman vahtiviettiä. Ovikellon soidessa cirneco saattaa haukkua. Erityisesti omakotitalossa asuessaan cirneco voi vahtia omaa pihaansa. Cirnecon vahtimisvietti voi ilmetä myös erityisesti ulkona hämärässä. Yksinään cirneco ei välttämättä ole äänekäs koira, mutta leikkiessään muiden koirien kanssa osaa se käyttää ääntänsä. Haukkuherkkyys tuntuu kuitenkin vaihtelevan yksilöittäin tai sukulinjoittain – osa cirnecoista voi olla varsin hiljaisia, osa taas haukkuu eri asioille herkemmin. Kaupunkilaiskoiraksi ja kerrostalon asukiksi cirneco sopii kuitenkin oikein hyvin. Kerrostalossa pennusta pitäen kasvanut koira ei yleensä juuri reagoi kerrostalossa kuuluviin ääniin. Suuri osa suomalaisista cirnecoista asuukin kerrostalossa kaupunkiolosuhteissa. Tarhakoiraksi läheisyydenhaluinen ja seurallinen cirneco ei meidän mielestämme sovellu.

aida14

siennatoscayhdessa

toscasiennahiiri-mobile

 

 

Koulutus

 

Cirneco voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mikäli sen omistaja osaa olla tarpeeksi jämäkkä ja johdonmukainen, mutta kuitenkin lempeä koiran peruskasvatuksessa. Tärkeää on myös se, että omistaja osaa lukea koiran eleitä. Cirneco vaatii peruskoulutuksen, jossa on käytettävä rohkaisua, kehumista ja palkkiota pakottamisen tai liiallisen toiston sijasta. Aikuinen asemansa laumassa tietävä cirneco on yleensä helpohko perheenjäsen, mutta ilman koulutusta jäänyt yksilö voi yrittää pomotella perhettään. Suosittelemme kaikille kasvattiemme omistajille pentukursseja.

Varsinaista luontaista miellyttämisenhalua useimmilla cirnecoilla ei ole. Useimmiten cirneco kuitenkin rakastaa oppia uusia asioita, jos se on motivoitunut esimerkiksi namiin tai leluun. Älykkäänä koirana cirneco oppii temput nopeasti, loisteliaammat yksilöt joskus jopa yhdellä tai kahdella toistolla. Lähes kaikille cirnecoille tulee mörköikä-/murrosikävaiheet 5 – 18 kk iän välissä, jolloin käskyt usein kaikuvat kuuroille korville ja aiemmin tutut asiat saattavatkin yhtäkkiä jännittää koiraa. Iän myötä kuuliaisuutta tulee monesti lisää. Cirnecoa ei voi lainkaan verrata esimerkiksi palveluskoiriin tottelevaisuudeltaan, mutta se on yleensä tottelevaisempi kuin osa vinttikoirista tai esimerkiksi basenji.

Koska cirneco on alkukantainen rotu, pidämme erittäin tärkeänä, että sitä sosiaalistetaan ensimmäisen elinvuotensa aikana paljon. Sen vuoksi omistajalla tulee olla erityisesti pennun ensimmäisen viiden kuukauden aikana aikaa sosiaalistaa pentua, sillä koiran kehityksen tärkein sosiaalistamiskausi on ennen viiden kuukauden ikää. Silloin pentua tulisi viedä lähes päivittäin erilaisiin paikkoihin ja tutustuttaa erilaisiin tilanteisiin. Pentuaikaisella hyvällä sosiaalistamisella on hyvin suuri positiivinen merkitys minkä tahansa rodun pennun kasvattamisessa aikuiseksi. Kun näkee ensimmäiset kuukaudet vaivaa sosiaalistamisen eteen, saa sen korkojen kera takaisin aikuisen koiran kanssa. Vaikka pentu vaikuttaisi aluksi erittäin rohkealta, on sitä siltikin sosiaalistettava, koska vähäinen sosiaalistaminen voi näkyä vasta koiran tullessa murrosikään.

toscatassu
toscakierii2

 

Terveys

 

Cirnecot ovat yleensä melko pitkäikäisiä. Yleisimmät kuolinsyyt rodulla ovat syövät, kasvaimet sekä sisäelinsairaudet. Rotua pidetään kuitenkin suhteellisen terveenä moneen muuhun rotuun verrattuna. Jonkin verran on ruoka-aine- tai muista allergioista kärsiviä sekä herkkämahaisia cirnecoita. Rodulla esiintyy satunnaisesti ihotulehduksia tai muuta punoitusta, allergiasta aiheutuvaa ihottumaa tai atopiaa. Purennat ovat cirnecoilla yleensä mallikkaat. Muutamilta cirnecoilta on löytynyt polvilumpion sijoiltaanmenoa, joka on vaatinut leikkausta. Sydänviat ovat harvinaisia nuorilla ja keski-ikäisillä cirnecoilla. Uroksilla voi esiintyä eturauhasvaivoja erityisesti vanhentuessa. Viimeaikoina on esiintynyt joitakin mystisiä munuais- ja maksasairaustapauksia tai autoimmuunisairauksia, mutta niiden suhteen seuranta on vielä auki. Suomessa jalostukseen käytettäviltä cirnecoilta tutkitaan rutiininomaisesti silmät ja polvet. Rodun silmissä ei ole todettu juuri vakavia perinnöllisiä sairauksia. Cirnecolla – kuten millä rodulla tahansa – voi kuitenkin esiintyä mitä tahansa muillakin koirilla esiintyviä sairauksia. Cirnecon voi kuitenkin sanoa olevan keskimääräistä terveempi koirarotu.
auringonottajat

 

Hoito ja ulkoilu

 

Cirneco on erittäin helppohoitoinen rotu. Periaatteessa turkkia ei tarvitse pestä, jos se ei ole likaantunut jostakin syystä. Turkin pesuun menee aikaa muutama minuutti ja turkki kuivuu hetkessä pyyhekäsittelyn jälkeen. Karvanlähtö on yleensä vähäistä. Kynnet leikataan viikon välein ja korvat putsataan tarvittaessa. Hampaiden pysymiseksi puhtaina hammaskivestä on hyvä antaa joko oikeita raakoja luita ja/tai puruluita säännöllisesti. Yleensä cirnecoilla on kuitenkin luontaisestikin hyvin terve hampaisto vanhalle iälle asti.

Juoksuaika cirneconartulla on yleensä 8-12 kuukauden välein. Ensimmäinen juoksu tulee yleensä 12-24 kuukauden iän välimaastossa, mutta joillakin yksilöillä vasta 2,5-vuotiaana.

Suurimmalla osalla cirnecoista on riistaviettiä, joten vapaana cirnecoita kannattaa pitää vain turvallisella alueella kaukana autoteistä. Vapaana ollessaan cirneco pitää yleensä näköyhteyden omistajaansa, mutta esimerkiksi havaitessaan rusakon se todennäköisesti lähtee perään. Metsästäessään hyvän metsästyscirnecon tulisi käyttää kolmea aistiaan; haju-, kuulo- ja näköaistiaan. Cirnecoa käytetään edelleen Italiassa kaniinin metsästykseen (se etsii kaniinien piilopaikat eli kolot), mutta muissa maissa cirnecoa pidetään lähinnä vain seura- ja harrastuskoirana.

Liikuntaa aikuinen cirneco tarvitsee vähintään yhden pidemmän lenkin tai vapaanajuoksutusta muiden lyhyempien ulkoilujen lisäksi. Pentu sen sijaan tarvitsee liikuntaa/aivojumppaa huomattavasti enemmän. Vapaana juoksemista olisi hyvä tarjota cirnecolle mahdollisimman paljon, mielellään päivittäin tai sen ollessa mahdottomuus edes muutaman kerran viikossa. Pentua suositellaan pidettävän vapaana pienestä pitäen, jotta se oppii koordinoimaan liikkeitään ja vartaloaa – erityisesti, jos haaveena on maastojuoksuharrastus. Cirnecot ovat hyvin ketterinä ja ne pääsevät kevyesti kiipeämään lähes pystysuoraa kalliota. Metsästysvietin vuoksi cirnecoa ei kuitenkaan kannata pitää vapaana lähellä autoteitä.

Cirnecot ovat useimmiten melko kylmänarkoja koiria, minkä vuoksi ne tarvitsevat talvisiin ulkoilulenkkeihin esimerkiksi manttelin, fleece- tai toppahaalarin ja kaikista kovimmilla pakkasilla tossut ja korviin suojat.

 

siennawatersport6

seuraa-johtajaa

sienna-astettaisompikeppi

Harrastaminen

 

Cirnecon kanssa voi harrastaa mm. näyttelyitä, vinttikoirien maasto- ja ratajuoksukilpailuja, agilityä, rallytokoa, verijälkeä, koiratanssia tai canicrossia eli koirajuoksua. Vinttikoirien maastojuoksu on erinomainen laji cirnecolle, koska siinä se saa käyttää sekä saalisviettiään että älyään. Myös vinttikoirien ratajuoksu sopii cirnecolle erinomaisesti. Cirneco oppii agilityä yleensä helposti ja nopeasti, mutta koska sillä ei ole palveluskoirien tapaista miellyttämisenhalua, vaaditaan ohjaajalta välillä kärsivällisyyttä ja hyvää huumorintajua sekä taitoa ohjata ja lukea koiraa. Ahneen cirnecon saa kuitenkin yleensä hyvin motivoitua tottelemaan namin avulla. Muutama cirneco onkin Suomessa kilpaillut korkealla tasolla agilityssä. Tottelevaisuuskoulutus sen sijaan ei ole ehkä tälle rodulle omin laji, mutta mikäpä estää kokeilemasta sitä, kunhan tavoitteeet eivät ole kovin korkealla.

Italiassa cirnecon kanssa voi harrastaa myös metsästystä. Cirneco on vuoden 2014 alusta lähtien kansainvälisen kennelliiton FCI:n mukaan käyttökoira, mikä tarkoittaa sitä, että sille vaaditaan käyttökoetulos, jotta siitä voi tulla kansainvälinen muotovalio. Italiassa cirnecolle vaaditaan niin kansainvälisen kuin Italian muotovalion arvoon hyväksytty metsästyskoetulos. Suomessa ei ole mahdollisuutta järjestää rodulle kaniininmetsästyskokeita, joten suomalaisen cirnecon tulee saada hyväksytty tulos maastojuoksukokeesta, jotta se voi anoa kansainvälisen muotovalion (C.I.B.) arvoa. Cirnecoiden rotujärjestönä toimii Suomen Vinttikoiraliitto. Rotuyhdistys on Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry.

 

rocco

agility

sienna-neela-turkukisa