Roopen arvostelu suomennettuna:
"Kaunis yksilö. Erinomainen tyyppi ja kaunis pää. Erinomaiset korvat, kaula ja ylälinja. Erinomaiset reidet ja eturinta. Etukulmaukset hieman suorat. Erinomaiset raajat, käynti ja liikkeet."

Ninjan arvostelu suomennettuna:
"Kaunis yksilö. Kauniit mittasuhteet, pää. Erinomaiset korvat ja kaunis kaula ja ylälinja, reidet , rintakehä. Erinomaiset edestakaiset liikkeet ja liikunta. Erittäin lupaava."

Miki ja taustalla Lago di Lugano, Sveitsi

Luganoon saavuimme iltamyöhään 14 tunnin ajon jälkeen. Parina seuraavana päivänä saimme nauttia yli +20 asteen helteestä, Luganon paratiisimaisista maisemista ja Martin tädin ja hänen sveitsiläisen miehensä sekä Martin isovanhempien vieraanvaraisuudesta. Mikikin sai kaverin Kiira-saksanpaimenkoirasta.

Miki & Kiira

Gandriassa, Luganossa

Gandriassa, Luganossa

Sunnuntai-aamuna lähdimme jälleen hyvin aikaisin ajamaan kohti Italiaa. Luganohan sijaitsee ihan muutaman kilometrin päässä Italiasta, joten matka Italiaan ei ollut tietenkään kovinkaan pitkä. Matkasimme mm. Como-järven yli lossilla Bellaggioon, ja Bellaggiosta matka jatkui Leccoon, joka itse asiassa oli jo Inkalle ennestään tuttu paikka.

Leccon jälkeen matka jatkui Bergamoon, niin ikään myös tuttu paikka Inkalle parin vuoden takaa (terkkuja Senjalle!). Cirnecoiden erikoisnäyttely pidettiin perinteisesti Grassobbiossa vähän Bergamosta eteläänpäin. Näyttelyyn osallistui 16 cirnecoa, mutta näiden näyttelyyn osallistuvien cirnecoiden lisäksi paikalla oli yhteensä yli 30 cirnecoa omistajineen. Näyttelyaamuna oltiin pidetty cirnecoiden metsätyskoe, johon oli osallistunut 20 cirnecoa, mutta joista vain 9 oli saanut hyväksytyn tuloksen. Näyttelyn tuomarina oli italialainen Alberto Marangoni. Miki sijoittui valioluokassa toiseksi heti meidän Ninjan komean isän Argon jälkeen. Eikä ollut mikään turha häviö, sillä Argohan oli vuonna 2005 Italian voitokkain cirneco! Miki sai hyvän arvostelun, joka on suomennettuna: "5-vuotias maskuliininen uros erinomaisilla mittasuhteilla. Päässä hyvät mittasuhteet ja erinomainen ilme. Hyvät korvat, oikea hampaisto. Erinomainen ?:n profiili. Oikea etuosa erinomaisilla tassuilla. Hyvä ja kompakti runko. Erinomainen lantio ja hännän pituus. Liikkuu hyvin; erinomaisessa yleiskunnossa." Koko näyttelyn kaunein cirneco oli Mikin puolisiskon tytär Hadranensis Fedra. Oli jälleen mukava tavata tuttuja italialaisia, amerikkalaisia ja belgialaisia cirnecoharrastajia. Kuvia Grassobbion näyttelystä.

Miki tuomarin arvioitavana

Näyttelyyn osallistuneet Grassobbiossa

Näyttelyn jälkeen suuntasimme kohti Triesteä, jossa olimme yötä ja sattumalta löysimme vielä koiraystävällisen hotellin. Olimme täysin puhki pitkän päivän jälkeen, mutta jälleen seuraavana aamuna oli herättävä aikaisin, sillä suunnitelmissa oli kiertää Slovenian ja Kroatian rannikko (Kroatiassa siis Istrian niemimaa, ei sentään koko rannikkoa (vielä!)). Kävimme Piranissa ja Portorozissa Sloveniassa, jotka olivat erittäin kauniit ja siistit kaupungit melko likaisen Triesten jälkeen. Olimme myös Pulassa eli Istrian niemimaan eteläisimmän kärjen kaupungissa. Pulassa sijaitsee yksi maailman parhaiten säilyneistä amfiteattereista. Kroatia tuntui hyvin koiraystävälliseltä maalta, ja sinne matkaamme varmasti uudelleen Mikin ja Martin kanssa. Kroatiassa saimme nähdä ehdottomasti koko matkan parhaimmat maisemat: turkoosi ja kirkas Välimeri sekä upeita kalliorantoja ja -vuoria sekä upeita lehtimetsiä laaksoissa!

Martti & Miki, Piran, Slovenia

Martti ja Miki Pulassa, Kroatia!

Kroatiasta matka jatkui kohti Ljubljanaa Sloveniaa, ja noin 70 kilometriä ennen Ljubljanaa aloimme ihmetellä, että miksi vastaantulevilla autoilla on 10 sentin lumikerros katoillaan. Syykin selvisi pian, sillä vastaan tuli hyvin tiheä lumimyrsky. Pian teillä oli 15 senttiä lunta. Kyllä oli aika muutos helteiden jälkeen joutua lumimyräkkään! Ljubljana oli hyvin kaunis kaupunki, mutta lunta ja vettä läpipäästävistä kesäkengistä johtuen emme tutustuneet kaupunkiin niin laajalti kuin tarkoituksena oli ollut, vaan kiertelimme vain keskustan tuntumassa. Miki ei tykännyt ollenkaan lumesta - on näköjään keski-eurooppalaistunut, kun täällä ei ollut lunta koko talvena kuin vasta nyt Sloveniassa! Ljubljanaan menemme taatusti käymään vielä kevään aikana. Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Bratislavaa talvisissa maisemissa, ja sain vihdoinkin nähdä kovasti kaipaamaani lunta vuorilla! Wienissä olimme perillä tiistai-iltana, ja olimme tietysti hyvin väsyneitä 2300 kilometrin ajamisen jälkeen!

Martti ja Miki Ljubljanassa, Sloveniassa