Cirneco dell’Etna

ROTUESITTELY

sienna-kivikko

Teksti: Inka & Erja Luomanmäki

 

Cirneco dell’etna (lausutaan tsirneeko del etna) on alkukantainen sisilialainen metsästyskoira. Sisiliassa cirnecoa käytetään edelleen metsästykseen, mutta muualla cirneco on lähinnä seurakoiran asemassa. Cirneco sopii hyvin kaupunkiolosuhteisiin ja kerrostalon asukkaaksi. Luonteeltaan cirneco on ystävällinen, leikkisä ja vilkas, mutta aikuinen yksilö osaa rauhoittua kuitenkin myös omistajansa ja miksei myös vieraidenkin syliin. Ulkonäöltään cirneco on tyylikäs, kevytrakenteinen alkukantainen pystykorva ja se usein sekoitetaan samannäköiseen faaraokoiraan. Cirneco on kuitenkin huomattavasti faaraokoiraa pienempi. Ihannekorkeus cirnecolla on 44-50 cm ja painoa löytyy 10 kg molemmin puolin. Turkki on aina väriltään kellanruskea. Valkoista väriä sallitaan päässä, rinnassa, vatsassa, jaloissa ja hännänpäässä, mutta rotumääritelmän mukaan myös kokovalkoiset yksilöt ovat sallittuja. Lyhyt ja sileäkarvainen turkki ei vaadi hoitoa ja karvaa lähtee yleensä vain vähän. Cirnecon kanssa voi harrastaa näyttelyiden lisäksi mm. vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua sekä agilityä. Rotu on harvinainen maailmanlaajuisesti, mutta Suomessa rotu on viime aikoina alkanut saada jalansijaa. Suomessa on noin 300 cirnecoa eli todennäköisesti toiseksi eniten heti kotimaa Italian jälkeen. Cirneco kuuluu FCI-ryhmään 5 (pystykorvat ja alkukantaiset tyypit). Siitä huolimatta cirnecon rotujärjestö on Suomen Vinttikoiraliitto. Rotuyhdistyksenä toimii vuonna 1999 perustettu yhteinen yhdistys italianvinttikoirille ja cirneco dell’Etnoille, Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry.

 

anki1sm

Historiaa

 

Cirnecon historia alkaa jo esihistorialliselta aikakaudelta. Cirnecontyyppisiä korkokuvia on löydetty faaraoiden haudoista mm. Luxorista ja Ben-Hasanista. Sisiliasta on myös kaivettu ylös vuoteen 1400 eKr paikallistettu 45 cm korkea luuranko, joka muistuttaa suuresti cirnecoa. Nykyisin kyseinen luuranko on nähtävissä Pigorini-museossa Roomassa. Cirneconnäköisiä koiria esiintyy myös satoja tai tuhansia vuosia vanhoissa Sisiliasta löydetyistä kolikoista. Kirjallista tietoa cirnecoista ei ole juuri säilynyt, mutta Aristoteles (384 – 322 eKr.) mainitsee välimerenkoirasta, jolla on teräväkärkiset korvat. Cirneco-nimen arvellaan olevan peräisin sanasta Kyrenaikòs, josta voidaan muodostaa sana Cyr(e)naecus. Nimi vääntyi lopulta Sisiliassa sanoihin Cirnecu, Cirniecu ja Cirnieccu.

Uusimpien tutkimusten mukaan cirnecoa muistuttavia koiria on ollut Sisiliassa ainakin viimeisen 3000 vuoden aikana. Varmaa tietoa ei ole kuitenkaan siitä, miten cirneco päätyi Sisiliaan. Cirneco on voinut saapua Sisiliaan valloittajakansojen, kuten foinikialaisten mukana. Myös muilla Välimeren saarilla tai rannikolla asuu cirneconnäköisiä koiria: Maltalta ovat kotoisin faaraokoirat, Baleaareilta ibizanpodencot, Etelä-Portugalista portugalinpodengot ja Etelä-Espanjasta vielä FCI:n tunnustamattomat andalusianpodencot. Todennäköisesti kaikilla näillä roduilla on sama alkuperä, mutta ne ovat muovautuneet omiksi roduikseen omilla saarillaan tai alueillaan.

Cirnecoiden alkuperäinen käyttötarkoitus on metsästys. Pääriistana olivat Etnan rinteillä vilisevät villikaniinit. Vuosituhansien aikana cirneco kehittyi vahvaksi ja kestäväksi roduksi. Ihminen muokkasi rodun ulkonäköä vain hyvin vähän; koirat lisääntyivät keskenään tai jalostukseen käytettiin yksilöitä, joilla oli hyvä metsästysvaisto eikä ulkonäön muokkaamiseen juurikaan puututtu.

1930-luvulla Sisilian Adranossa toimiva eläinlääkäri Maurizio Migneco kirjoitti italialaiseen metsästyslehteen sisilialaisesta cirneco-rodusta, jolle tulisi tehdä rotumääritelmä ja hakea virallista tunnustusta ennen kuin se kuolee sukupuuttoon. Tuohon aikaan taloudellinen tilanne Etelä-Italiassa ja Sisiliassa oli heikko ja cirnecontyyppisiä käytettiin metsästykseen tuomaan perheen pöytään ruokaa. Sisililaistaristokraatti Agata Paterno Castello dei Duchi Carcaci kiinnostui cirnecosta ja alkoi tutkia rodun alkuperää. Rotu oli 30-luvulla vielä hyvin epäyhtenäinen, minkä vuoksi Donna Agata etsi yhdessä Mignecon kanssa sopivia yksilöitä Sisiliassa alkaakseen kasvattaa rotua ja luodakseen yhtenäisen rotutyypin. Useiden vuosien kasvatustyön jälkeen Donna Agata otti yhteyttä professori Solaroon, joka laati cirnecoiden ensimmäisen rotumääritelmän Donna Agatan lähettämien valokuvien perusteella vuonna 1939. Rotu hyväksyttiin seuraavana vuonna Italian Kennelliitossa ja lopulta myös FCI:ssä.

Donna Agataa voidaan siis ansaitusti kutsua cirnecorodun äidiksi. Hän kasvatti cirnecoita kennelnimellä Aetnensis ja historian ensimmäinen cirnecovalio oli hänen kasvattamansa (Aetnensis Pupa). Donna Agata teki rotua tunnetuksi kiertämällä näyttelyissä ympäri Eurooppaa. Lisäksi hän perusti Societa Amatori del Cirneco dell’Etna -kerhon (Italian cirnecokerho) ja toimi sihteerinä kerhossa ennenaikaiseen kuolemaansa asti 50-luvun lopulle.

cirnecohistoriaa

Cirnecot maailmalla ja Suomessa

 

Cirneco on harvinainen rotu. Sen vuoksi on onni, että rodulla on ns. avoin kantakirja eli rotuun voidaan ottaa kotimaassaan Italiassa rekisteröimättömiä cirnecoita. Se mahdollistaa uusien geenien saamisen rotuun. Suurin osa maailmanlaajuisesta cirnecopopulaatiosta sijoittuu Sisiliaan tai manner-Italiaan. Italiassa rekisteröidään keskimäärin vuosittain hieman yli 100 cirnecoa. Rekisteröityjä cirnecoita arvellaan Italiassa olevan hieman yli 1000. Osa rodun kasvattajista ei kuitenkaan rekisteröi pentujaan ja erään arvion mukaan rekisteröimättömiä cirnecoita olisi vähintään saman verran kuin rekisteröityjä.

Suomen ensimmäinen cirneco, Orellana Seta del Oro, tuotiin vuonna 1992 Sloveniasta Giltedged-kenneliin, jonne myös seuraava cirneco, Baghira Seta del Oro, tuli kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1996 Suomi sai ensimmäisen uroscirneconsa, Lansmarten. Meidän ensimmäinen cirneco, Bambi, tuotiin Italiasta vuonna 1997. Bambi oli Suomen ja samalla myös Pohjoismaiden neljäs cirneco. Ensimmäinen Suomeen rekisteröity pentue syntyi vuonna 1999 Giltedged-kenneliin (isänä Lansmarte ja emänä Orellana Seta del Oro). Meidän ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2000, emänä Bambi ja isänä italialainen Felix del Gelso Bianco. Nykyään (2016) Suomessa asuu noin 300 cirnecoa.

Ensimmäiset rekisteröidyt cirnecot vietiin vuonna 1996 Sloveniasta USA:han, jossa asuu Italian ja Suomen jälkeen eniten cirnecoita. Iso-Britanniaan ensimmäinen cirneco vietiin Italiasta vuonna 2001 ja siellä on nykyisin yli 100 cirnecoa. Venäjällä rekisteröitiin ensimmäinen cirneco vuonna 2005 ja ensimmäinen pentue syntyi 2007. Nykyisin Venäjällä lienee olevan noin 200 cirnecoa. Norja sai ensimmäisen cirneconsa vuonna 1998. Ruotsiin ensimmäinen cirneco vietiin vuonna 2000 ja nykyään Ruotsissa on hieman yli 50 cirnecoa.

hassakka1

 

Luonne

 

Cirneco on luonteeltaan vilkas, iloinen ja ystävällinen. Pentuina ja nuorina cirnecot ovat yleensä erittäin vauhdikkaita energiapakkauksia. Aikuistuttuaan cirneco on kotioloissa melko rauhallinen ja miellyttävä seurakoira, mutta ulkona virtaa riittää myös vanhoilla pappa- ja mummocirnecoilla. Cirneconarttu aikuistuu usein jo ensimmäisen tai toisen juoksun jälkeen ja uros myöhemmin, 2 – 4 vuoden iässä.

Suurin osa cirnecoista on avoimia, elämäniloisia ja huumorintajuisia hännänheiluttajia. Jotkut yksilöt voivat olla hieman pidättyväisempiä vieraita ihmisiä tai koiria kohtaan ennen kuin tutustuvat, mutta ne ovat silti ystävällisiä. Cirneco kiintyy voimakkaasti omiin perheenjäseniinsä ja sellaisiin ihmisiin, joita se tapaa paljon. Yleensä cirneco viihtyy kainalossa tai yöaikaan peiton alla omistajan viereen käpertyneenä.

Cirneco on sisilialaisten tapaan voimakkaasti tunteva ja se osaakin yleensä hyvin ilmaista itseään. Cirnecot tulevat yleensä melko hyvin toimeen muiden koirien kanssa, erityisesti saman lauman koirien kesken. Urokset eivät aina tule toimeen kaikkien vieraiden urosten kanssa. Kuten monissa muissakin roduissa, cirnecoissakin nartut ovat yleensä älykkäämpiä ja ovelampia, kun urokset taas ovat “yksinkertaisempia” ja selkeämpiä, ja niiden käytös voi olla helpommin ennakoitavissa eri tilanteissa. Sukupuolieroja on kuitenkin vaikea suorannaisesti erotella, sillä koirat ovat yksilöitä.

Cirneco sopii lapsiperheisiin, sillä se ystävällisenä ja lempeänä koirana tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Cirneco on kuitenkin kevytrakenteisuudestaan huolimatta voimakas koira, joten se ei sovellu pienten lasten ulkoilutettavaksi ilman aikuisen seuraa. Monissa cirnecoperheissä asustaa kissoja ja cirneco tulee yleensä erityisesti pennusta asti totutettuna hyvin kissojen kanssa toimeen. Aikuisen kissoihin tottumattoman cirnecon kanssa tulee olla varovaisempi.

Joillakin cirnecolla voi olla hieman vahtiviettiä. Ovikellon soidessa cirneco saattaa haukkua, ja erityisesti omakotitalossa asuessaan cirneco voi hieman vahtia omaa pihaansa haukkumalla vieraat ystävällisesti tervetulleiksi. Cirnecon vahtimisvietti voi ilmetä myös ulkona hämärässä. Yksinään cirneco on melko hiljainen koira, mutta leikkiessään toisen koiran kanssa se voi olla äänekäskin. Haukkuherkkyys tuntuu kuitenkin vaihtelevan yksilöittäin tai sukulinjoittain – osa cirnecoista voi olla varsin hiljaisia, osa taas haukkuu eri asioille herkemmin. Kaupunkilaiskoiraksi ja kerrostalon asukiksi cirneco sopii kuitenkin oikein hyvin. Kerrostalossa pennusta pitäen kasvanut koira ei reagoi kerrostalossa kuuluviin ääniin. Suuri osa suomalaisista cirnecoista asuukin kerrostalossa kaupunkiolosuhteissa. Tarhakoiraksi läheisyydenhaluinen ja seurallinen cirneco ei sovellu.

toscaluna

 

Koulutus

 

Cirneco sopii ensimmäiseksi koiraksi, mikäli sen omistaja osaa olla tarpeeksi jämäkkä ja johdonmukainen, mutta kuitenkin lempeä koiran peruskasvatuksessa. Cirneco vaatii peruskoulutuksen. Koulutuksessa on käytettävä rohkaisua, kehumista ja palkkiota pakottamisen tai liiallisen toiston sijasta. Aikuinen asemansa laumassa tietävä cirneco on yleensä helpohko perheenjäsen, mutta ilman koulutusta jäänyt yksilö voi yrittää pomotella perhettään.

Varsinaista ns. miellyttämisenhalua useimmilla cirnecoilla ei ole, mutta useimmiten cirneco kuitenkin rrakastaa oppia uusia asioita, jos se on vain motivoitunut esimerkiksi namiin tai leluun. Älykkäänä koirana cirneco oppii temput nopeasti, loisteliaammat yksilöt joskus jopa yhdellä tai kahdella toistolla. Murrosiässä käskyt usein kaikuvat kuuroille korville, mutta iän myötä kuuliaisuutta tulee yleensä lisää. Cirnecoa ei voi lainkaan verrata esimerkiksi palveluskoiriin tottelevaisuudeltaan, mutta se on yleensä tottelevaisempi kuin osa vinttikoirista tai esimerkiksi basenji.

Koska cirneco on alkukantainen rotu, pidämme tärkeänä, että sitä sosiaalistetaan ensimmäisen elinvuotensa aikana paljon. Tärkein sosiaalistamiskausi on ennen viiden kuukauden ikää, jolloin koiraa tulisi viedä lähes päivittäin erilaisiin paikkoihin ja tutustuttaa erilaisiin tilanteisiin. Pentuaikaisella hyvällä sosiaalistamisella on hyvin suuri positiivinen merkitys minkä tahansa rodun pennun kasvattamisessa aikuiseksi. Kun näkee ensimmäiset kuukaudet vaivaa sosiaalistamisen eteen, saa sen korkojen kera takaisin aikuisen koiran kanssa. Vaikka pentu vaikuttaisi aluksi erittäin rohkealta, on sitä siltikin sosiaalistettava, koska vähäinen sosiaalistaminen voi näkyä vasta koiran tullessa murrosikään.

toscatassu
toscakierii2

 

Terveys

 

Cirnecot ovat yleensä melko pitkäikäisiä ja rotua pidetään terveenä etenkin muihin rotuihin verrattuna. Suomessa jalostukseen käytettäviltä cirnecoilta tutkitaan rutiininomaisesti silmät ja polvet. Jonkin verran on ruoka-aine- tai muista allergioista kärsiviä sekä herkkämahaisia cirnecoita. Rodulla esiintyy satunnaisesti ihotulehduksia tai muuta punoitusta, allergiasta aiheutuvaa ihottumaa, kuivaa ihoa tai furunkuloosia. Purennat ovat cirnecoilla yleensä mallikkaat. Muutamilta cirnecoilta on löytynyt polvilumpion sijoiltaanmenoa, joka on vaatinut leikkausta. Sydänviat ovat melko harvinaisia. Uroksilla voi esiintyä eturauhasvaivoja erityisesti vanhentuessa. Viimeaikoina on esiintynyt joitakin yksittäisiä mystisiä munuais- tai maksasairaustapauksia, mutta niiden suhteen seuranta on vielä auki. Rodun silmissä ei ole todettu vakavia perinnöllisiä sairauksia. Cirnecolla – kuten millä rodulla tahansa – voi kuitenkin esiintyä mitä tahansa muillakin koirilla esiintyviä sairauksia. Cirnecon voi kuitenkin sanoa olevan keskimääräistä terveempi koirarotu.

lumo8kk4

 

Hoito ja ulkoilu

 

Cirneco on erittäin helppohoitoinen rotu. Periaatteessa turkkia ei tarvitse pestä, jos se ei ole likaantunut jostakin syystä. Turkin pesuun menee aikaa muutama minuutti ja turkki kuivuu hetkessä pyyhekäsittelyn jälkeen. Karvanlähtö on yleensä vähäistä. Kynnet leikataan viikon välein ja korvat putsataan tarvittaessa. Hampaiden pysymiseksi puhtaina hammaskivestä on hyvä antaa joko oikeita raakoja luita ja/tai puruluita säännöllisesti. Yleensä cirnecoilla on kuitenkin luontaisestikin hyvin terve hampaisto vanhalle iälle asti.

Juoksuaika cirneconartulla on yleensä 1 – 2 kertaa vuodessa. Ensimmäinen juoksu tulee yleensä yhden ja kahden vuoden iän välillä, mutta joillakin yksilöillä vasta 2,5-vuotiaana.

Suurimmalla osalla cirnecoista on riistaviettiä, joten vapaana cirnecoita kannattaa pitää vain turvallisella alueella kaukana autoteistä. Vapaana ollessaan cirneco pitää yleensä näköyhteyden omistajaansa, mutta esimerkiksi rusakon nähdessään se todennäköisesti lähtee perään. Metsästäessään cirneco käyttää kolmea aistiaan; haju-, kuulo- ja näköaistiaan. Cirnecoa käytetään edelleen Italiassa kaniinin metsästykseen, mutta muissa maissa cirneco on lähinnä vain seura- ja harrastuskoirana.

Liikuntaa cirneco tarvitsee vähintään tunnin lenkin päivässä muiden lyhyempien ulkoilujen lisäksi. Vapaana juoksemista olisi hyvä tarjota cirnecolle mahdollisimman paljon, mielellään päivittäin tai sen ollessa mahdottomuus edes muutaman kerran viikossa. Pentua suositellaan pidettävän vapaana pienestä pitäen, jotta se oppii koordinoimaan liikkeitään ja vartaloaa – erityisesti, jos haaveena on maastojuoksuharrastus. Cirnecot ovat hyvin ketterinä ja ne pääsevät kevyesti kiipeämään lähes pystysuoraa kalliota. Metsästysvietin vuoksi cirnecoa ei kuitenkaan kannata pitää vapaana lähellä autoteitä.

Cirnecot ovat useimmiten melko kylmänarkoja koiria, minkä vuoksi ne tarvitsevat talvisiin ulkoilulenkkeihin esimerkiksi manttelin, fleece- tai toppahaalarin.
sipsunene24

seuraa-johtajaa

Harrastaminen

 

Cirnecon kanssa voi harrastaa mm. näyttelyitä, vinttikoirien maasto- ja ratajuoksukilpailuja, agilityä, verijälkeä sekä koiratanssia. Ja mikä estää harrastamasta esimerkiksi canicrossia eli koirajuoksua tai tokoa. Vinttikoirien maastojuoksu on erinomainen laji cirnecolle, koska siinä se saa käyttää sekä metsästysviettiään että älyään. Myös vinttikoirien ratajuoksu sopii cirnecolle erinomaisesti. Cirneco oppii agilityä yleensä helposti ja nopeasti, mutta koska sillä ei ole palveluskoirien tapaista miellyttämisenhalua, vaaditaan ohjaajalta välillä kärsivällisyyttä ja hyvää huumorintajua. Ahneen cirnecon saa kuitenkin yleensä hyvin motivoitua tottelemaan namin avulla. Italiassa cirnecon kanssa voi harrastaa myös metsästystä. Cirneco on vuoden 2014 alusta lähtien kansainvälisen kennelliiton FCI:n mukaan käyttökoira, mikä tarkoittaa sitä, että sille vaaditaan käyttökoetulos, jotta siitä voi tulla kansainvälinen muotovalio. Italiassa cirnecolle vaaditaan niin kansainvälisen kuin Italian muotovalion arvoon hyväksytty metsästyskoetulos. Suomessa ei ole mahdollisuutta järjestää rodulle kaniininmetsästyskokeita, joten suomalaisen cirnecon tulee saada hyväksytty tulos maastojuoksukokeesta, jotta se voi anoa kansainvälisen muotovalion (C.I.B.) arvoa. Cirnecoiden rotujärjestönä toimii Suomen Vinttikoiraliitto. Rotuyhdistys on Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry.

agility

noia21