Jemma syntyi meidän ensimmäiseen italiaanopentueeseen ensimmäisenä pentuna. Syntymähetkestä lähtien se jotenkin vei aina huomiomme omalla erityisellä egollaan, ja niinpä se sai jäädä Erjalle. Jempura, Jimuri ja Jem-Jem (+lukuisia muita lempinimiä) on tullut sukuunsa luonteeltaan: se on ylitsepursuavan iloinen ja avoin, ja häntä (ja vartalo) ei pysy hetkeäkään paikoillaan. Se asuu Erjan luona pitäen seuraa Nala-tädilleen. Kaunokaisemme on aloittelemassa näyttelyuraansa ja sillä on jo yksi sertifikaatti. Kenties ensi vuonna Jemmaa nähdään myös juoksuharrastuksessa, harjoituksissa on ainakin mennyt lupaavasti.