Elmon omistajien kertomaa Elmosta:

Elmo on valtavan miellyttävä perheenjäsen ja se on erittäin kiltti ja korrekti sekä kissojamme että Luca-poikaamme kohtaan. Muutenkin Elmon kotipersoona on liki pitäen täydellinen, kunhan vaan me omistajat pidämme huolen siitä että herra saa kylliksi sekä jalka- että nenävirikkeitä. Näiden suhteen Elmo vaatii jonkun verran, mutta Elmon kanssa vietetty aika toden totta maksaa itsensä takaisin.

Kutsumattomia vieraita Elmo ei ota avosylin vastaan. Itse asiassa Elmon reaktiota tuollaisissa tilanteissa voisi kuvailla sanalla mahtipontinen. Kaikki on kulloiseenkin kotipesäämme (kotiin, mökille…) toki Elmonkin puolesta tervetulleita, meidän ihmisten tulee vaan tehdä sille selväksi että henkilö on toivottu ja tervetullut. Vanhat tutut sen sijaan saavat Elmolta hieman turhankin innokkaan ja iloisen vastaanoton. Mutta senkin kanssa on opittu elämään. Toisten koirien seurassa Elmo ei ole mikään seinäruusu, vaan aika näkyvä. En koe että se olisi mikään riidankylväjä, mutta tuntuu että Elmolle on tärkeää että kulloisessakin laumassa on urosten kesken selkeä hierarkia. Elmolle ei tuota ongelmia alistua, mutta jonkinlaista dominanssia sillä kuitenkin on. Etenkin suurin piirtein saman ikäisten uroiden kanssa Elmo tuntuu tahtovan ikään kuin mitellä ja katsoa että kumpi on kumpi. Mittelyllä en tarkoita riitelyä, vaan enemmänkin pystypainia, selkään läpsimistä ja muuta äijäilyä. Varsinaisia tappeluita Elmo välttelee. Nartut on Elmon mielestä yhä ihania, muttei enää niin ihania kuin pahimpina teiniaikoina. Tai ihanuus ainakin osoitetaan hieman säädyllisemmin elein kuin joskus taannoin.

Koska Elmon liikunnan tarve on yhä aika suuri, on meidän omistajien elämää kovasti helpottanut se että Elmo on nykyään varsin helposti irtipidettävissä. Kohtalaisen intensiivisen ja pitkämielisen koulutuksen jälkeen Elmon lenkittelystä keskimäärin noin puolet sujuu ilman hihnaa, hyvässä kontaktissa. Helpottaa kovasti omaa olemista ettei tarvitse itse kävellä maailman ääriin saadakseen koiransa tuntemaan olonsa mukavaksi ja elämänsä suurin piirtein täysipainoiseksi. Elmosta näkee sitten kotona kyllä, mikäli omistajat ovat laiskotelleet.

Arjesta irtautuminen sujuu Elmolta myös mallikkaasti. Lomamatkat, mökkeilyt ja muut arkirutiineista poikkeavat jutut eivät tuota ongelmia. Herkkä poika se kyllä muuten on, esimerkiksi äänen korottamista kotona Elmo inhoaa ja vetäytyy välittömästi omiin oloihinsa. Jonkunlaisena heikkona lenkkinä Elmolla on nuo koiratapahtumat. Näyttelyt, juoksukilpailut ja sen sellaiset. Meteli on Elmon remmin päässä aika korvia huumaava ja jotenkin se tuntuu stressaavan niissä vähän liiankin kanssa. Mutta kukaan ei ole täydellinen, ei Elmokaan. Kovasti on kyllä Elmo miehistynyt niistä ajoista kun herraa ei pikkupoikana päästetty pentukoirakoulun loppuleikkeihin mukaan oltuaan liian raisu. Tai siitä kun 11-kuukauden iässä olimme tosissamme poistattamassa pojan palleja kun pää oli narttujen viemää. Nykyään siitä saa olla valtavan ylpeä, ja ainoa toiveemme onkin että se pysyisi aina tuollaisena kun on nyt.