Teksti: Inka & Erja Luomanmäki

Cirneco dell'Etna (lausutaan tsirneeko del etna) on alkukantainen sisilialainen metsästyskoira. Nykyisin cirnecoa pidetään vain seurakoirana muualla kuin Italiassa, jossa sitä yhä käytetään villikaniinien metsästykseen. Cirneco onkin mitä parhain seurakoira, sillä se on hyvin läheisyyttä rakastava ja hellyydenkipeä koira. Cirneco on vilkas, ystävällinen, ketterä ja kestävä koira. Se on lyhytkarvainen, tyylikäs ja hoikkalinjainen pystykorva, joka muistuttaa suuresti faaraokoiraa, mutta on sitä pienempi ja rungoltaan neliömäisempi. Cirneco suurin piirtein whippetin kokoinen koira. Cirneco on Euroopan vanhimpia rotuja, useita tuhansia vuosia vanha. Se kuuluu myös maailman harvinaisimpiin rotuihin. Sisilian alkuperäiset asukkaat pitivät rotua pyhänä. Cirnecoa pidettiin alun perin temppeleiden vartijana ja vasta myöhemmällä ajalla sitä alettiin käyttää metsästykseen. Cirneco kuuluu Suomessa ja FCI-maissa ryhmään 5 (pystykorvat ja alkukantaiset tyypit). Siitä huolimatta cirnecon rotujärjestö on Suomen Vinttikoiraliitto. Rotuyhdistyksenä toimii vuonna 1999 perustettu yhteinen yhdistys italianvinttikoirille ja cirneco dell'Etnoille, Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry.


HISTORIAA

Cirneco dell'Etnan historia alkaa jo esihistorialliselta aikakaudelta. Cirneconnäköisiä korkokuvia on löydetty faaraoiden haudoista, mm. Luxorista ja Ben-Hassanista. Sisiliasta on myös löydetty 45 cm korkea luuranko, joka muistuttaa cirnecoa suuresti. Luuranko on paikallistettu vuoteen 1400 eKr. Nykyisin kyseinen luuranko on nähtävissä Pigorini-museossa Roomassa. Myös vanhoista Sisiliasta löytyneistä kolikoista on löydetty cirnecoa esittäviä koiran kuvia. Kirjallista tietoa cirnecoista ei ole, mutta Aristoteles (384 - 322 eKr.) mainitsee välimerenkoirasta, jolla on teräväkärkiset korvat.

Sisilialaiset käyttivät cirnecoita ensiksi temppeleiden vartijoina, josta cirnecolle on jäänyt pieni taipumus vahtia. Sisilian alkuperäiskansa piti rotua pyhänä. Sillä sanottiin olevan yliluonnollinen vaisto, "joka karkotti kaikki jumalattomat ja varkaat, mutta uskovaiset se toivotti tervetulleiksi erittäin innokkaasti". Myöhemmin cirnecot huomattiin oiviksi metsästyskoiriksi, ja ne metsästivät kaikenlaista riistaa. Pääriistana olivat kuitenkin Etnan rinteillä vilisevät villikaniinit. Vuosituhansien aikana cirneco kehittyi vahvaksi ja kestäväksi roduksi. Ihminen muokkasi rodun ulkonäköä vain hyvin vähän; jalostukseen käytettiin yksilöitä, joilla oli hyvä metsästysvaisto eikä ulkonäön muokkaamiseen juurikaan puututtu.
Lue lisää cirnecon alkuperästä ->>

FCI hyväksyi cirnecon rotumääritelmän vuonna 1940. Sitä ennen cirneco dell'Etna ja faaraokoira olivat sama rotu.

Cirnecon lempinukkumapaikka on omistajansa vieressä

CIRNECOT SUOMESSA JA ULKOMAILLA

Cirneco on harvinainen rotu. Italiassa rekisteröityjä cirnecoita on noin 1500 kpl ja vuosittain rekisteröidään noin 150 - 200 yksilöä, joista vähemmän kuin puolet ROI-rekisteriin (entinen LOI-rekisteri), joka vastaa meidän FIN-rekisteriämme, ja yli puolet RSR-rekisteriin (entinen LIR-rekisteri), joka vastaa ER-rekisteriämme (koirille, joiden takana ei ole riittävän montaa sukupolvea rekisteröityjä vanhempia). Valitettavasti kaikki sisilialaiset metsästyskennelit eivät välitä rekisteröidä cirnecoitaan ollenkaan. USA:ssa on Italian jälkeen toisiksi eniten cirnecoita, noin 150 kpl ja Suomessa on kolmanneksi eniten eli 89 cirnecoa (elokuussa 2008). Britteinsaarilla on 39 cirnecoa ja Ranskassa saattaa olla joitakin kymmeniä cirnecoita, tarkkaa lukua ei ole tiedossa. Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä on kymmenkunta cirnecoa ja muissa maissa, joissa cirnecoita on, on vain muutamia kappaleita. Ensimmäinen cirneco tuotiin Suomeen vuonna 1992 Sloveniasta.

LUONNE YM.

Cirneco on hyvin eloisa, iloinen, leikkisä ja viehättävä koira sekä älykäs ja varsin huomionkipeä, seurallinen ja ystävällinen koira. Pentuna cirneco on erittäin vilkas, vauhdikas ja iloinen energiapakkaus. Aikuinen cirneco on kotioloissa rauhallinen - mutta leikkisä, jos sillä on kaveri - ja mitä miellyttävin seurakoira. Ulkona virtaa kuitenkin riittää, ja cirnecon vauhdikkuus ja leikkisyys säilyy vanhoihin päiviin asti. Cirnecolla on voimakas ja erittäin persoonallinen luonne, mutta luonteet ovat hyvin yksilöllisiä. Suurin osa suomalaisista cirnecoista on hyvin avoimia ja elämäniloisia hännänheiluttajia. Jotkut yksilöt voivat olla hieman varautuneempia vieraita kohtaan ennen kuin tutustuvat, mutta silti ystävällisiä.

Cirneco on voimakkaasti tunteva koira ja se osaakin hyvin ilmaista itseään ja mitä kulloinkin haluaa. Jos cirnecolle jutellaan pennusta lähtien paljon, oppii se ymmärtämään paljon sanoja ja lauseitakin, ja välillä tuntuukin, että se osaa suorastaan puhua, niin hyvin se osaa ilmaista itseään! Cirnecolla on myös erittäin hyvä muisti ja se on erittäin älykäs koira ja osaa hyvin tehdä päätelmiä ja ennakoida tilanteita. Yleistäen voisi sanoa, että nartut ovat älykkäämpiä ja ovelampia, kun urokset taas ovat "yksinkertaisempia" ja selkeämpiä ja niiden käytös on helpommin ennakoitavissa eri tilanteissa.

Omaan perheeseensä cirneco kiintyy voimakkaasti ja yleensä myös niihin ihmisiin ja koiriin, joita se on tavannut paljon pentuaikanaan. Toki se vielä aikuisenakin kiintyy voimakkaasti niihin ihmisiin, joita se tapaa usein. Läheisyyttä ja huomiota cirneco rakastaa yli kaiken, oikeastaan se on aikamoinen sylikoira. Se viihtyy hyvin kainalossa tai osittain sylissä sohvalla television ääressä ja sen ehdoton lempinukkumapaikka on omistajansa vieressä peiton alla (jos se vain sallitaan). Cirneco on yleensä onnellisimmillaan, jos sillä on myös seuranaan toinen koirakaveri, joka ymmärtää sen leikit. Kissojen kanssa eläminen sujuu yleensä myös hyvin cirnecolta, aika monen cirnecon kaverina asustaa kissoja. Vaikka cirneco viihtyy hyvin ihmisen lähellä, osaa se kuitenkin olla myös omissa oloissaankin. Cirneco sopii hyvin myös lapsiperheisiin, sillä se tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Cirneco on kuitenkin kevytrakenteisuudestaan huolimatta melko voimakas koira, joten se ei sovellu pienten lasten kanssa ulkoilutettavaksi ilman aikuisen seuraa.

Cirnecoa on helppo kouluttaa, kun motivointikeinona käytetään esimerkiksi namia tai lelua. Cirneco on älykäs koira ja se suorastaan rakastaa oppia uusia asioita. Cirneco ei kuitenkaan ole kaikkein miellyttämisenhaluisempia rotuja, joten se ei välttämättä tottele oppimiaan asioita aina ensimmäisellä tai toisellakaan käskyllä varsinkaan ulkona, jos sitä ei huvita tai jos sitä ei ole sille itsellensä jotakin hyötyä - sisätiloissa tottelevaisuus on huomattavasti parempi. Yleensä cirneco on ahne koira ja namipalan avulla sen saakin helposti motivoitua tekemään melkein mitä vaan temppuja! Vanhemmiten miellyttämisenhalu usein kasvaa, ja hyvällä koulutuksella cirnecosta voikin saada melko tottelevaisen koiran. Palveluskoirien tottelevaisuuteen cirnecon tottelevaisuutta ei kuitenkaan voi verrata. Cirnecourokset ovat ehkä miellyttämisenhaluisempia aikuisiässä kuin nartut, jotka ovat yleensä älykkäämpiä ja itsenäisempiä. Cirnecolla on enemmän miellyttämisenhalua kuin monella vinttikoiralla ja huomattavasti enemmän kuin basenjilla. Cirneco tarvitsee johdonmukaisen ja määrätietoisen, mutta lempeän peruskoulutuksen. Koulutuksessa on käytettävä rohkaisua, kehumista ja palkkiota pakottamisen tai väkivallan sijasta. Cirnecopennun omistajan on hyvä olla huumorintajuinen ja määrätietoinen johtaja koiralleen.

Liikuntaa cirneco tarvitsee kohtuullisesti. Ainakin yksi pidempi noin tunnin lenkki päivässä olisi hyvä tehdä ja pari lyhyempää. Ei cirneco kuitenkaan turhaudu, jos lenkit välillä jäävät lyhyiksi. Juoksemista cirneco rakastaa yli kaiken, se on erittäin nopea ja ketterä koira. Cirneco nauttii myös kallioilla kiipeilemisestä, ja se pääseekin kiipeämään ketteryytensä ansiosta hyvinkin jyrkkää kalliota pitkin ylös. Vapaana juoksemista turvallisella alueella olisi hyvä tarjota cirnecolle ainakin muutaman kerran viikossa, sillä se on parasta liikuntaa cirnecolle. Suomen kylmässä säässä cirneco tarvitsee pakkasella lämpimän takin tai puvun, koska sillä ei ole lainkaan alusvillaa.

Useimmilla cirnecoilla on metsästysviettiä, joten vapaana cirnecoita kannattaa pitää vain turvallisella alueella, jossa autoteitä ei ole kovin lähellä tai aidatulla pihalla tai koira-aitauksessa. Vapaana ollessaan cirneco pitää yleensä näköyhteyden omistajaansa, mutta rusakon nähdessään useimmat cirnecot melko varmasti lähtevät perään ja voivat tällöin olla kuuroja omistajansa kutsuille. Metsästäessään cirneco käyttää sekä haju- ja näköaistiaan että kuuloaan. Vaikka cirnecolla on metsästysvaistoa, on se täysin tyytyväinen elämäänsä pelkkänä seurakoirana. Metsästyskäyttöön cirnecoa käytetäänkin nykyisin vain Italiassa, muissa maissa cirneco on seura- ja harrastuskoirana. Nykypäivänä cirnecon kanssa onkin mahdollista harrastaa vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua metsästyksen sijasta.

Cirnecolla on myös jonkin verran vahtimisviettiä. Ovikellon soidessa se saattaa haukkua ja omakotitalossa asuessaan cirneco yleensä vahtii omaa pihaansa haukkumalla vieraat ystävällisesti tervetulleiksi. Cirnecon vahtimisvietti voi ilmetä myös ulkona hämärässä tai pimeässä siten, että cirneco voi varoittaa yhtäkkiä ilmestyvästä ihmisestä silloin, kun ihmisiä ei ole paljon liikkeellä. Yksinään cirneco on melko hiljainen koira, mutta leikkiessään toisen koiran kanssa se voi olla äänekäskin. Kaupunkilaiskoiraksi ja kerrostalon asukiksi cirneco sopii oikein hyvin. Tarhakoiraksi cirneco ei sovellu, koska se haluaa elää lähellä perhettään.

Koska cirneco on alkukantainen rotu, on erittäin tärkeää, että cirnecopentua sosiaalistetaan eli tutustutetaan ensimmäisen elinvuotensa aikana paljon - ja ennen 5 kk:n ikää (tärkein sosiaalistumiskausi) hyvin paljon eli päivittäin - erilaisiin ja eri-ikäisiin ihmisiin, paikkoihin, ääniin, tilanteisiin ja tuttuihin kiltteihin koiriin, että siitä kasvaisi mahdollisimman sosiaalinen ja rohkea ja luottavainen aikuinen koira. Mitä enemmän cirnecoa sosiaalistetaan ja mitä enemmän hyviä kokemuksia se saa kaikenlaisista asioista, sitä ihanamman ja helpomman kumppanin siitä saa. Tavaratalot, kauppakeskukset, rautatieasemat, linja-autoasemat, eläinkaupat, rakennustyömaan vierustat, vilkkaat autotien varret ja keskikaupungin ruuhka ja erilaiset kulkuneuvot ovat erittäin hyviä sosiaalistamispaikkoja. Kannattaa antaa myös jokaisen halukkaan vastaantulevan silittää pentua ja kutsua kotiin usein eri-ikäisiä vieraita koirineen (jos ovat kilttejä) ja kyläillä paikoissa, joihin pentu on tervetullut. Pentukoulut ovat myös hyviä sosiaalistamispaikkoja. Pennun tulisi päästä vapaana ilman hihnaa leikkimään kilttien tuttujen koirien - sekä pentujen että aikuisten - kanssa turvallisissa oloissa, jolloin se oppii parhaiten koirankieltä. Myös erilaiset koiratapahtumat, esimerkiksi match-show:t ja vinttikoirien rata- ja maastojuoksuharjoituspaikat (vaikkei koira osallistuisikaan) ovat hyviä sosiaalistamispaikkoja sitten, kun rokotukset ovat kunnossa. Niissä pentu tottuu hälinään ja liikkumaan vieraiden koirien keskuudessa. Jos vain on mahdollista, on hyvä viedä cirnecopentua esimerkiksi kerran kuussa yöhoitoon ystävän, sukulaisen tai kasvattajan luokse, vaikkei sillä hetkellä hoitopaikkaa tarvitsisikaan. Näin cirnecosta saa hyvin sopeutuvan koiran ja se on todella helppo viedä aikuisena tarvittaessa hoitoon minne tahansa. Pentuaikaisella hyvällä sosiaalistamisella on hyvin suuri positiivinen merkitys minkä tahansa rodun pennun kasvattamisessa aikuiseksi. Kun näkee ensimmäiset kuukaudet vaivaa sosiaalistamisen eteen, saa sen korkojen kanssa takaisin aikuisen koiran kanssa. Liian vähälle sosiaalistamiselle jääneestä pennusta voi tulla arka aikuinen koira, mikä ei ole mukavaa koiran eikä omistajan ielestä.

Kaunis rodunomainen pää ja ilme

ULKONÄKÖ

Cirneco on tyylikäs, hoikkalinjainen, lyhytkarvainen ja pystykorvainen koira. Cirnecourokset painavat 10 - 12 kg ja nartut 8 - 10 kg. Cirnecouroksen säkäkorkeus on rotumääritelmän mukaan 46 - 50 cm ja nartun 42 - 46 cm. Kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan kuitenkin hyväksytään uroksilla (eli alaraja on 44 cm ja yläraja 52 cm). Nartuilla alaraja on 40 cm ja yläraja 50 cm (nartuilla siis kahden sentin poikkeama alaspäin ja neljän sentin poikkeama ylöspäin sallitaan). Kokorajojen ylittäminen tai alittaminen on hylkäävä virhe. Tosin jalostustyössä alimittainenkin cirneco voi olla tärkeä kannan koon pienentämiseksi. Yleensä cirnecot ovat lähempänä rotumääritelmän ylärajaa kuin alarajaa. [Huom. suomenkielisessä rotumääritelmässä on virheellisesti mainittu hylkäävissä virheissä "rotumääritelmän salliman säkäkorkeuden ylitys tai alitus yli 2 cm:llä". Tämän voi tulkita väärin siten, että ylitys saisi koskea toleranssirajoja (urokset 52 cm + 2 cm eli 54 cm ja nartut 50 cm + 2 cm eli 52 cm.) Italiankielisessä rotumääritelmässä kuitenkin sanotaan, että hylkäävänä virheenä on 2 cm:n alitus alarajasta ja yli 52 cm:n ylitys uroksilla ja yli 50 cm:n ylitys nartuilla.] Cirneco on kätevän kokoinen koira, sitä jaksaa kantaa lyhyitä matkoja (esimerkiksi rullaportaissa) ja se mahtuu helposti syliin esimerkiksi yleisissä kulkuneuvoissa, mutta jalkoihin se ei jää.

Cirnecon yleisvaikutelman pitää olla kevytrakenteinen ja neliömäinen. Cirnecon selkälinjan kuuluu olla aina täysin suora säkästä lanteeseen. Lantio on cirnecolla jyrkkä, 45 astetta. Hännän pitää olla paksu ja melko pitkä. Cirnecolla ei kuulu olla yhtä voimakkaita takakulmauksia kuten esimerkiksi faaraokoiralla, kulmauksien pitää kuitenkin olla kohtuulliset. Cirnecolla tulee olla lempeä ja rauhallinen ilme ja silmien tulee olla pieniltä vaikuttavat ja aina soikion muotoiset. Väriltään silmät ovat yleensä turkin väriset tai meripihkan väriset tai jopa harmaat, mutta ei koskaan tumman ruskeat. Cirnecolla ei ole ollenkaan mustaa pigmenttiä ja niinpä sen kirsu onkin ihonvärinen. Cirnecolla ei ole lainkaan alusvillaa, karva on melko lyhyttä ja sileää ja väriltään kellanruskeaa (fawn). Valkoista väriä sallitaan päässä, rinnassa, jaloissa, hännässä ja vatsassa. Karvaa cirnecosta ei juurikaan lähde.

Cirnecon yksi tärkeimmistä rodulle ominaisista piirteistä ovat pystyt korvat. Korvien pitää olla sijoittuneena erittäin ylös ja korvien pitää olla aina täysin pystyssä (korvien kärkien kuuluu olla melko lähekkäin). Korvien ruston kuuluu olla jäykkää eikä korvissa saa olla lainkaan taitetta. Korvan muoto on myös erittäin tärkeä - ei riitä, että korvat ovat pystyssä - korvan pitää olla kolmion muotoinen. Cirnecon korvat eroavat faaraokoiran korvista, jolla korvat ovat asettuneet yleensä huomattavasti sivummalle, ja faaraokoiran korvan rusto on myös ohuempi kuin cirnecon korvan rusto.

Ulkonäköongelmina cirnecoilla voi olla mm. liian suuri koko (urokset yli 52 cm tai nartut yli 50 cm, Suomessa tosin ei ole yhtään yli 50 cm:n korkuista narttua), huonot korvat (eivät täysin pystyssä tai liian ohuet), köyry selkä tai liian pitkä selkälinja (jolloin jalat saatavat vaikuttaa lyhyiltä ja neliömäinen ja ehkä kevytrakenteinenkin vaikutelma katoaa), liian suora etuosa ja löysät etuliikkeet, hammaspuutokset tai kaljut kohdat ohimoilla tai kaulassa. Näihin ongelmiin tulisikin kasvatustyössä kiinnittää erityistä huomiota.

Cirnecoiden kasvatustyön ongelmana on se, että jalostusmateriaalia on niin vähän käytettävissä. Italiassa suurin osa cirnecoista on rekisteröimättömiä tai niillä on vain muutama tunnettu sukupolvi. Täydellisen cirnecon kasvattaminen on vaikeaa, mutta siihen tulisi kuitenkin pyrkiä.

Cirnecon kanssa voi harrastaa mm. näyttelyitä, vinttikoirien maasto- ja ratajuoksukilpailuja ja agilityä. Agilityyn cirneco sopii hyvin ketteryytensä vuoksi, mutta koska cirneco ei ole niitä kaikkein miellyttämisehaluisempia rotuja, kannattaa tämä harrastus ottaa huumorilla. Ahneen koiran saa kyllä yleensä hyvin motivoitua tottelemaan namin avulla. Muutama cirneco omistajineen harrastaa agilityä. Juoksemista cirneco rakastaa erityisesti, joten vinttikoirien maastojuoksu on todella hyvä laji cirnecolle, koska siinä se saa käyttää sekä metsästysviettiään että älyään. Juoksuharrastus on siitä mukava koiraharrastus, että siitä miehetkin yleensä kiinnostuvat ja lähtevät mukaan tähän harrastukseen! Mikä estää harrastamasta cirnecon kanssa jotakin muutakin, esimerkiksi verijälkeä tai canicrossia eli koirajuoksua! Italiassa cirnecon kanssa voi harrastaa myös metsästystä. Italian muotovalion arvoon vaaditaan hyväksytty tulos metsästyskokeesta. Suomessa cirnecoilla ei ole käyttövaatimuksia muotovaliotittelille. Cirnecoiden rotujärjestönä toimii Suomen Vinttikoiraliitto. Rotuyhdistys on Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry.