Teksti: Inka & Erja Luomanmäki

Cirneco dell'Etna (lausutaan tsirneeko del etna) on alkukantainen sisilialainen metsästyskoira. Nykyisin cirnecoa pidetään vain seurakoirana muualla kuin Italiassa, jossa sitä yhä käytetään villikaniinien metsästykseen. Cirneco onkin mitä parhain seurakoira, sillä se on hyvin ystävällinen, läheisyyttä rakastava ja hellyydenkipeä koira. Cirneco on eloisa, leikkisä, älykäs, ketterä ja kestävä koira. Se on lyhytkarvainen, tyylikäs ja hoikkalinjainen pystykorva, joka muistuttaa suuresti faaraokoiraa, mutta on sitä paljon pienempi ja rungoltaan neliömäisempi. Cirneco on suurin piirtein whippetin kokoinen koira. Cirneco on Euroopan vanhimpia rotuja, useita tuhansia vuosia vanha. Sisilian alkuperäiset asukkaat pitivät rotua pyhänä, ja cirnecoa pidettiinkin alun perin temppeleiden vartijana ja vasta myöhemmällä ajalla sitä alettiin käyttää metsästykseen. Cirnecon kanssa voi harrastaa näyttelyiden lisäksi mm. vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua sekä agilityä. Cirneco kuuluu Suomessa ja FCI-maissa ryhmään 5 (pystykorvat ja alkukantaiset tyypit). Siitä huolimatta cirnecon rotujärjestö on Suomen Vinttikoiraliitto. Rotuyhdistyksenä toimii vuonna 1999 perustettu yhteinen yhdistys italianvinttikoirille ja cirneco dell'Etnoille, Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry..

Cirneco on Euroopan vanhimpia rotuja, useita tuhansia vuosia vanha. Se kuuluu myös maailman harvinaisimpiin rotuihin. Cirneco dell'Etnan historia alkaa jo esihistorialliselta aikakaudelta. Cirneconnäköisiä korkokuvia on löydetty faaraoiden haudoista, mm. Luxorista ja Ben-Hasanista. Sisiliasta on myös löydetty 45 cm korkea luuranko, joka muistuttaa cirnecoa suuresti. Luuranko on paikallistettu vuoteen 1400 eKr. Nykyisin kyseinen luuranko on nähtävissä Pigorini-museossa Roomassa. Myös vanhoista kolikoista on löydetty cirnecoa esittäviä koiran kuvia. Kirjallista tietoa cirnecoista ei ole, mutta Aristoteles (384 - 322 eKr.) mainitsee välimerenkoirasta, jolla on teräväkärkiset korvat. Varmaa tietoa ei ole siitä, miten cirneco päätyi Sisiliaan. Uusimmat tutkimukset ovat kuitenkin päätyneet siihen, että cirnecoa muistuttavia koiria on ollut Sisiliassa ainakin viimeisen 3000 vuoden aikana. Cirneco on voinut saapua Sisiliaan valloittajakansojen, kuten foinikialaisten mukana, joilla oli pystykorvaisia koiria. Myös muilla Välimeren saarilla tai rannikolla asuu cirneconnäköisiä koiria: Maltalla faaraokoirat, Baleaareilla ibizanpodencot, Etelä-Portugalissa portugalinpodengot ja Etelä-Espanjassa vielä tunnustamattomat andalusianpodencot. Todennäköisesti kaikilla näillä on sama alkuperä, mutta ne ovat muovautuneet omiksi roduikseen omilla saarillaan. Italialainen kynologi Fiorenzo Fiorone onkin ehdottanut, että Sisiliaan tuodut koirat ovat muovautuneet omaksi populaatiokseen mm. isolaation takia. Koirat ovat lisääntyneet keskenään, jolloin koko on sisäsiitoksen avulla pienentynyt. Lisäksi mm. ruoan vähyys on vaikuttanut siihen, että vain pienimmät ja sitkeimmät yksilöt ovat säilyneet. Cirneco-nimen arvellaan olevan peräisin sanasta Kyrenaikòs, josta voidaan muodostaa sana Cyr(e)naecus. Nimi vääntyi lopulta Sisiliassa sanoihin Cirnecu, Cirniecu ja Cirnieccu.

Sisilialaiset käyttivät cirnecoita ensiksi temppeleiden vartijoina, josta cirnecolle on jäänyt pieni taipumus vahtia. Sisilian alkuperäiskansa piti rotua pyhänä. Sillä sanottiin olevan yliluonnollinen vaisto, "joka karkotti kaikki jumalattomat ja varkaat, mutta uskovaiset se toivotti tervetulleiksi erittäin innokkaasti". Myöhemmin cirnecot huomattiin oiviksi metsästyskoiriksi, ja ne metsästivät kaikenlaista riistaa. Pääriistana olivat kuitenkin Etnan rinteillä vilisevät villikaniinit. Vuosituhansien aikana cirneco kehittyi vahvaksi ja kestäväksi roduksi. Ihminen muokkasi rodun ulkonäköä vain hyvin vähän; jalostukseen käytettiin yksilöitä, joilla oli hyvä metsästysvaisto eikä ulkonäön muokkaamiseen juurikaan puututtu.
Lue lisää cirnecon alkuperästä ->>

FCI hyväksyi cirnecon rotumääritelmän vuonna 1940. Sitä ennen cirneco dell'Etna ja faaraokoira olivat sama rotu.

Cirneco on edelleen erittäin harvinainen rotu. Rodulla on ns. avoin kantakirja eli rotuun voidaan ottaa kotimaassaan Italiassa rekisteröimättömiä cirnecoita. Se mahdollistaa uusien geenien saamisen rotuun. Italiassa rotua on esiintynyt vuosisatojen ja jopa vuosituhansien ajan Etnan ympäristössä Sisiliassa. Suurin osa populaatiosta asuukin edelleen Sisiliassa, mutta rotua esiintyy myös manner-Italiassa. Rodun kotimaassa rekisteröidään vuosittain 150 - 200 cirnecoa. Rekisteröityjä cirnecoita arvellaan Italiassa olevan 1000 - 1500. Arvioidaan, että rekisteröimättömiä metsästykseen käytettäviä cirnecoita olisi saman verran kuin rekisteröityjäkin. Rekisteröidyistä cirnecoista vähemmän kuin puolet rekisteröidään ROI-rekisteriin (entinen LOI-rekisteri), joka vastaa meidän FIN-rekisteriämme, ja yli puolet RSR-rekisteriin (entinen LIR-rekisteri), joka vastaa ER-rekisteriämme (koirille, joiden takana ei ole riittävän montaa sukupolvea rekisteröityjä vanhempia). USA:ssa on Italian jälkeen toiseksi eniten cirnecoita, yli 200 kpl. Ensimmäiset kaksi FCI:ssä rekisteröityä cirnecoa vietiin USA:han Sloveniasta vuonna 1996. Suomeen ensimmäinen cirneco, Orellana Seta del Oro, tuotiin vuonna 1992 Sloveniasta Giltedged-kenneliin, jonne myös seuraava cirneco, Baghira Seta del Oro, tuli kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1996 tuotiin Suomeen ensimmäinen uroscirneco, Lansmarte. Iosono-kennelin ensimmäinen cirneco, Bambi, tuotiin Italiasta vuonna 1997. Bambi oli Suomen ja samalla myös Pohjoismaiden neljäs cirneco. Ensimmäinen Suomeen rekisteröity pentue syntyi vuonna 1999 Giltedged-kenneliin (isänä Lansmarte ja emänä Orellana Seta del Oro). Iosono-kennelin ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2000, emänä Bambi ja isänä italialainen Felix del Gelso Bianco. Suomessa asuu nykyisin kolmanneksi eniten cirnecoita, tietojemme mukaan 128 cirnecoa (kesäkuussa 2010). Britteinsaarilla on viitisenkymmentä cirnecoa ja Ranskassa saattaa olla joitakin kymmeniä cirnecoita, tarkkaa lukua ei ole tiedossa. Venäjällä on kolmisenkymentä ja Ruotsissa ja Norjassa kymmenkunta cirnecoa. Muissa maissa, joissa cirnecoita on, on vain joitakin kappaleita.

Cirneco on hyvin eloisa, iloinen ja leikkisä koira. Se on myös älykäs, ystävällinen ja hyvin seuranhaluinen koira. Pentuna cirneco on erittäin vilkas, vauhdikas ja iloinen energiapakkaus. Aikuinen cirneco on kotioloissa rauhallinen - mutta leikkisä, jos sillä on kaveri - ja mitä miellyttävin seurakoira. Ulkona virtaa kuitenkin riittää, ja cirnecon vauhdikkuus ja leikkisyys säilyvät vanhoihin päiviin asti. Cirnecolla on voimakas ja erittäin persoonallinen luonne, mutta luonteet ovat hyvin yksilöllisiä. Suurin osa suomalaisista cirnecoista on hyvin avoimia ja elämäniloisia hännänheiluttajia. Jotkut yksilöt voivat olla hieman varautuneempia vieraita kohtaan ennen kuin tutustuvat, mutta silti ystävällisiä.

Cirneco on voimakkaasti tunteva koira ja se osaakin hyvin ilmaista itseään ja mitä kulloinkin haluaa. Jos cirnecolle jutellaan pennusta lähtien paljon, oppii se ymmärtämään paljon sanoja ja lauseitakin, ja välillä tuntuukin, että se osaa suorastaan puhua, niin hyvin se osaa ilmaista itseään! Cirnecolla on myös erittäin hyvä muisti ja se on erittäin älykäs koira ja osaa hyvin tehdä päätelmiä ja ennakoida tilanteita. Yleistäen voisi sanoa, että nartut ovat älykkäämpiä ja ovelampia, kun urokset taas ovat "yksinkertaisempia" ja selkeämpiä ja niiden käytös on helpommin ennakoitavissa eri tilanteissa.

Omaan perheeseensä cirneco kiintyy voimakkaasti ja yleensä myös niihin ihmisiin ja koiriin, joita se on tavannut paljon pentuaikanaan. Toki se vielä aikuisenakin kiintyy voimakkaasti niihin ihmisiin, joita se tapaa usein. Läheisyyttä ja huomiota cirneco rakastaa yli kaiken, oikeastaan se on aikamoinen sylikoira. Se viihtyy hyvin kainalossa tai osittain sylissä sohvalla television ääressä ja sen ehdoton lempinukkumapaikka on omistajansa vieressä peiton alla (jos se vain sallitaan). Vaikka cirneco viihtyy hyvin ihmisen lähellä, osaa se kuitenkin olla myös omissa oloissaankin. Cirneco sopii hyvin myös lapsiperheisiin, sillä se ystävällisenä koirana tulee hyvin toimeen kaikenikäisten kanssa. Cirneco on kuitenkin kevytrakenteisuudestaan huolimatta melko voimakas koira, joten se ei sovellu pienten lasten ulkoilutettavaksi ilman aikuisen seuraa. Kissojen kanssa eläminen sujuu yleensä myös hyvin cirnecolta, aika monen cirnecon kaverina asustaa kissoja.

Cirnecoa on helppo kouluttaa, kun motivointikeinona käytetään esimerkiksi namia tai lelua. Cirneco on älykäs koira ja se suorastaan rakastaa oppia uusia asioita. Cirneco ei kuitenkaan ole kaikkein miellyttämisenhaluisempia rotuja, joten se ei välttämättä tottele oppimiaan asioita aina ensimmäisellä tai toisellakaan käskyllä varsinkaan ulkona, jos sitä ei huvita tai jos sitä ei ole sille itsellensä jotakin hyötyä. Sisätiloissa cirnecon tottelevaisuus on yleensä huomattavasti parempi. Yleensä cirneco on ahne koira ja namipalan avulla sen saakin helposti motivoitua tekemään melkein mitä vaan temppuja! Vanhemmiten miellyttämisenhalu usein kasvaa, ja hyvällä koulutuksella cirnecosta voikin saada melko tottelevaisen koiran. Palveluskoirien tottelevaisuuteen cirnecon tottelevaisuutta ei kuitenkaan voi verrata. Cirnecourokset ovat ehkä miellyttämisenhaluisempia aikuisiässä kuin nartut, jotka ovat yleensä älykkäämpiä ja itsenäisempiä. Cirnecolla on enemmän miellyttämisenhalua kuin monella vinttikoiralla ja huomattavasti enemmän kuin basenjilla. Cirneco tarvitsee johdonmukaisen ja määrätietoisen, mutta lempeän peruskoulutuksen. Koulutuksessa on käytettävä rohkaisua, kehumista ja palkkiota pakottamisen tai väkivallan sijasta. Cirnecopennun omistajan on hyvä olla huumorintajuinen ja määrätietoinen johtaja koiralleen.

Liikuntaa cirneco tarvitsee kohtuullisesti. Ainakin yksi pidempi noin tunnin lenkki päivässä olisi hyvä tehdä ja pari lyhyempää. Ei cirneco kuitenkaan yleensä turhaudu, jos lenkit välillä jäävät lyhyiksi. Juoksemista cirneco rakastaa yli kaiken, se on erittäin nopea ja ketterä koira. Cirneco nauttii myös kallioilla kiipeilemisestä, ja se pääseekin kiipeämään ketteryytensä ansiosta hyvinkin jyrkkää kalliota pitkin ylös. Vapaana juoksemista turvallisella alueella olisi hyvä tarjota cirnecolle ainakin muutaman kerran viikossa, sillä se on parasta liikuntaa cirnecolle. Suomen kylmässä säässä cirneco tarvitsee pakkasella lämpimän takin tai puvun, koska sillä ei ole lainkaan alusvillaa.

Useimmilla cirnecoilla on metsästysviettiä, joten vapaana cirnecoita kannattaa pitää vain turvallisella alueella, jossa autoteitä ei ole kovin lähellä tai aidatulla pihalla tai koira-aitauksessa. Vapaana ollessaan cirneco pitää yleensä näköyhteyden omistajaansa, mutta rusakon nähdessään useimmat cirnecot melko varmasti lähtevät perään ja voivat tällöin olla kuuroja omistajansa kutsuille. Metsästäessään cirneco käyttää sekä haju- ja näköaistiaan että kuuloaan. Vaikka cirnecolla on metsästysvaistoa, on se täysin tyytyväinen elämäänsä pelkkänä seurakoirana. Metsästyskäyttöön cirnecoa käytetäänkin nykyisin vain Italiassa, muissa maissa cirneco on seura- ja harrastuskoirana. Nykypäivänä cirnecon kanssa onkin mahdollista harrastaa vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua metsästyksen sijasta.

Cirnecolla on myös jonkin verran vahtimisviettiä. Ovikellon soidessa se saattaa haukkua ja omakotitalossa asuessaan cirneco yleensä vahtii omaa pihaansa haukkumalla vieraat ystävällisesti tervetulleiksi. Cirnecon vahtimisvietti voi ilmetä myös ulkona hämärässä tai pimeässä siten, että cirneco voi varoittaa yhtäkkiä ilmestyvästä ihmisestä silloin, kun ihmisiä ei ole paljon liikkeellä. Yksinään cirneco on melko hiljainen koira, mutta leikkiessään toisen koiran kanssa se voi olla äänekäskin. Kaupunkilaiskoiraksi ja kerrostalon asukiksi cirneco sopii oikein hyvin. Cirneco on kätevän kokoinen koira; sitä jaksaa kantaa lyhyitä matkoja (esimerkiksi rullaportaissa) ja se mahtuu helposti syliin esimerkiksi yleisissä kulkuneuvoissa, mutta jalkoihin se ei jää. Tarhakoiraksi cirneco ei sovellu, koska se haluaa elää lähellä perhettään.

Koska cirneco on alkukantainen rotu, on erittäin tärkeää, että sitä sosiaalistetaan eli tutustutetaan ensimmäisen elinvuotensa aikana paljon - ja ennen 5 kk:n ikää (tärkein sosiaalistumiskausi) hyvin paljon eli päivittäin - erilaisiin ja eri-ikäisiin ihmisiin, paikkoihin, ääniin, tilanteisiin ja tuttuihin kiltteihin koiriin, että siitä kasvaisi mahdollisimman sosiaalinen ja rohkea ja luottavainen aikuinen koira. Mitä enemmän cirnecoa sosiaalistetaan ja mitä enemmän hyviä kokemuksia se saa kaikenlaisista asioista, sitä ihanamman ja helpomman kumppanin siitä saa. Pentuaikaisella hyvällä sosiaalistamisella on hyvin suuri positiivinen merkitys minkä tahansa rodun pennun kasvattamisessa aikuiseksi. Kun näkee ensimmäiset kuukaudet vaivaa sosiaalistamisen eteen, saa sen korkojen kanssa takaisin aikuisen koiran kanssa. Vaikka pentu vaikuttaisi erittäin rohkealta, on sitä siltikin sosiaalistettava, koska vähäinen sosiaalistaminen voi näkyä vasta koiran tullessa murrosikään. Liian vähälle sosiaalistamiselle jääneestä pennusta voi tulla arka aikuinen koira, mikä ei ole mukavaa koiran eikä omistajan mielestä. Hyviä sosiaalistamispaikkoja ovat tavaratalot, kauppakeskukset (ne, joihin koiran kanssa saa mennä), rautatieasemat, linja-autoasemat, eläinkaupat, rakennustyömaan vierustat, vilkkaat autotien varret ja keskikaupungin ruuhka ja erilaiset kulkuneuvot. Kannattaa antaa myös jokaisen halukkaan vastaantulevan silittää pentua (mutta ei pennun aloitteesta) ja kutsua kotiin usein eri-ikäisiä vieraita koirineen (jos koirat ovat kilttejä) ja kyläillä paikoissa, joihin pentu on tervetullut. Pentukoulut ovat myös hyviä sosiaalistamispaikkoja. Pennun tulisi päästä vapaana ilman hihnaa leikkimään kilttien tuttujen koirien - sekä pentujen että aikuisten - kanssa turvallisissa oloissa, jolloin se oppii parhaiten koirankieltä. Myös erilaiset koiratapahtumat, esimerkiksi match-show:t ja vinttikoirien rata- ja maastojuoksuharjoituspaikat (vaikkei koira osallistuisikaan) ovat erittäin hyviä sosiaalistamispaikkoja sitten, kun rokotukset ovat kunnossa. Niissä pentu tottuu hälinään ja liikkumaan vieraiden koirien keskuudessa. Jos vain on mahdollista, on hyvä viedä cirnecopentua esimerkiksi kerran kuussa yöhoitoon ystävän, sukulaisen tai kasvattajan luokse, vaikkei sillä hetkellä hoitopaikkaa tarvitsisikaan. Näin cirnecosta saa hyvin sopeutuvan koiran ja se on todella helppo viedä aikuisena tarvittaessa hoitoon minne tahansa.

ULKONÄKÖ

Cirneco on neliömäinen, tyylikäs, hoikkalinjainen, lyhytkarvainen ja pystykorvainen koira. Cirnecourokset painavat 10 - 12 kg ja nartut 8 - 10 kg. Cirnecouroksen säkäkorkeus on rotumääritelmän mukaan 46 - 50 cm ja nartun 42 - 46 cm. Kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan kuitenkin hyväksytään uroksilla (eli alaraja on 44 cm ja yläraja 52 cm). Nartuilla alaraja on 40 cm ja yläraja 50 cm (nartuilla siis kahden sentin poikkeama alaspäin ja neljän sentin poikkeama ylöspäin sallitaan). Kokorajojen ylittäminen tai alittaminen on hylkäävä virhe. Yleensä cirnecot ovat lähempänä rotumääritelmän ylärajaa kuin alarajaa. [Huom. suomenkielisessä rotumääritelmässä on virheellisesti mainittu hylkäävissä virheissä "rotumääritelmän salliman säkäkorkeuden ylitys tai alitus yli 2 cm:llä". Tämän voi tulkita väärin siten, että ylitys saisi koskea toleranssirajoja (urokset 52 cm + 2 cm eli 54 cm ja nartut 50 cm + 2 cm eli 52 cm.) Italiankielisessä rotumääritelmässä kuitenkin sanotaan, että hylkäävänä virheenä on 2 cm:n alitus alarajasta ja yli 52 cm:n ylitys uroksilla ja yli 50 cm:n ylitys nartuilla.]

Cirnecon yleisvaikutelman pitää olla kevytrakenteinen ja neliömäinen. Cirnecon selkälinjan kuuluu olla aina täysin suora säkästä lanteeseen. Lantio on cirnecolla jyrkkä, 45 astetta. Hännän pitää olla paksu ja melko pitkä. Cirnecolla ei kuulu olla yhtä voimakkaita takakulmauksia kuten esimerkiksi faaraokoiralla, kulmauksien pitää kuitenkin olla kohtuulliset. Cirnecolla tulee olla lempeä ja rauhallinen ilme ja silmien tulee olla pieniltä vaikuttavat ja aina soikion muotoiset. Väriltään silmät ovat yleensä turkin väriset tai meripihkan väriset tai jopa harmaat, mutta ei koskaan tumman ruskeat tai liian tummat. Cirnecolla ei ole ollenkaan mustaa pigmenttiä ja niinpä sen kirsu onkin ihonvärinen. Cirnecolla ei ole lainkaan alusvillaa, karva on melko lyhyttä ja sileää ja väriltään kellanruskeaa (fawn). Valkoista väriä sallitaan päässä, rinnassa, jaloissa, hännässä ja vatsassa. Karvaa cirnecosta irtoaa yleensä hyvin vähän.

Cirnecon yksi tärkeimmistä rodulle ominaisista piirteistä ovat pystyt korvat. Korvien pitää olla sijoittuneena erittäin ylös ja niiden tulee olla aina täysin pystyssä. Korvien kärkien kuuluu olla melko lähekkäin. Korvien ruston kuuluu olla jäykkää eikä korvissa saa olla lainkaan taitetta. Korvan muoto on myös erittäin tärkeä - ei riitä, että korvat ovat pystyssä - korvan pitää olla kolmion muotoinen. Cirnecon korvat eroavat faaraokoiran korvista, jolla korvat ovat asettuneet yleensä huomattavasti sivummalle eli faaraokoiran korvat voivat olla enemmän harallaan kuin cirnecon korvat. Cirnecon korvan ruston kuuluu olla myös paksumpaa kuin faaraokoiran korvan.

Cirnecoiden kasvatustyön ongelmana on se, että jalostusmateriaalia on vain vähän käytettävissä. Geenipooli on hyvin niukka. Italiassa suurin osa cirnecoista on rekisteröimättömiä tai niillä on vain muutama tunnettu sukupolvi. Tärkeimpänä asiana rodun kasvatuksessa pidämme rodun geenipohjan ylläpitämistä monipuolisena tekemällä järkeviä jalostusvalintoja unohtamatta terveyttä, luonnetta ja rotumääritelmän mukaista ulkonäköä.

HOITO JA TERVEYS YM.

Cirneco on erittäin helppohoitoinen rotu. Cirnecon turkin hoidoksi riittää pesu tarpeen vaatiessa, ehkä muutaman kerran vuodessa, toki halutessaan voi pestä useamminkin. Cirnecolla ei ole lainkaan aluskarvaa. Karvanlähtö on yleensä hyvin vähäistä ja karva ei ole sellaista joka paikkaan tarttuvaa piikikästä kuten esimerkiksi bokserin karva on. Siivoamisen kannalta cirneco on ihanteellinen rotu, sillä imuroida ei yleensä tarvitse karvojen takia eikä tassujen mukana tule kotiin juurikaan hiekkaa tai likaa. Cirnecon kynnet leikataan viikon tai kahden välein ja korvat putsataan tarvittaessa. Hampaiden pysymiseksi puhtaina on hyvä antaa joko oikeita raakoja luita ja/tai puruluita säännöllisesti.

Cirnecot ovat pitkäikäisiä ja hyvissä oloissa voivat elää lähemmäs 15 vuoden ikäisiksi. Cirnecoa pidetään hyvin terveenä rotuna. Rodun kotimaassa Italiassa ollaan sitä mieltä, että cirnecolla ei ole perinnöllisiä sairauksia. Toisaalta cirnecoita (esim. silmiä tai polvia) ei ole juuri tutkittu Italiassa eikä muissa maissa lukuun ottamatta Suomea. Suurin osa suomalaisista kasvattajista tutkituttaa cirnecoidensa silmät ja polvet ja joidenkin cirnecoiden sydämetkin on virallisesti kuuntelututkittu. Rotuyhdistys suosittelee silmien ja polvien tutkimista ennen jalostukseen käyttöä. Monet perinnölliset silmäsairaudet voivat tulla ilmi vasta vanhemmiten, joten olisi hyvä jos kaikkien cirnecoiden silmät tutkittaisiin koiran elinaikana vähintään kaksi kertaa; ensimmäisen kerran 2-vuotiaana ja seuraavan kerran 7-8-vuotiaana, niin saisimme parempaa tietoa cirnecoiden silmien terveystilanteesta. Mielestämme olisi hyvä, jos jalostukseen käytettävillä cirnecoilla silmätutkimustulos ei olisi kahta vuotta vanhempi.

Tarkastuksissa on tullut esiin joitakin silmäsairauksia: PPM (Persistoiva pupillaari membraani = iriksen tai värikalvon kehityshäiriö), PHTVL/PHPV (Persistoiva hyperplastinen primaari vitreus/persistoiva hyperplastinen tunika vaskulosa lentis) ja kaksi tulkinnanvaraista PRA:ta (verkkokalvon etenevä surkastuminen). Toinen näistä tulkinnanvaraisesta PRA:sta (kasvattimme Venlan, Iosono Aida di Verdi) osoittautui Apex Malmin eläinklinikalla olevalla erikoislaitteella tutkittuna SARDSiksi (Sudden Acquired Retinal Degeneration Syndrome), joka ei ole perinnöllistä. Toista koiraa ei ole valitettavasti tutkittu tarkemmin, joten ei ole tiedossa, esiintyykö rodussa PRA:ta.

Suomessa kolmelta cirnecolta on löytynyt patellaluksaatio (polvilumpion sijoiltaan meno). Niistä yhden patellaluksaatio on tullut tapaturman seurauksena. Kahdelta cirnecolta on vanhoilla päivillään löytynyt sivuääni sydämestä. Yksittäisiä kilpirauhasen vajaatoimintaa, munuaisten vajaatoimintaa, furunkuloosia sekä maksashunttia sairastavia cirnecoita on tiedossa. Mm. ruoka-aine- tai muita allergioita ja purentavikoja tai mitä tahansa koirilla esiintyviä sairauksia cirnecolla voi esiintyä kuten millä tahansa rodulla samoin kuin uroksilla kivesvikaa. Cirnecon voi kuitenkin sanoa olevan rotu terveemmästä päästä.

Juoksuaika cirneconartulla voi olla joko kaksi kertaa tai vain kerran vuodessa. Ensimmäinen juoksu tulee yleensä 8 - 24 kk:n iässä.

HARRASTAMINEN

Cirnecon kanssa voi harrastaa mm. näyttelyitä, vinttikoirien maasto- ja ratajuoksukilpailuja ja agilityä. Agilityyn cirneco sopii hyvin ketteryytensä vuoksi, mutta koska cirneco ei ole niitä kaikkein miellyttämisehaluisempia rotuja, on ohjaajalla syytä olla kärsivällisyyttä ja hyvä huumorintaju. Ahneen koiran saa yleensä hyvin motivoitua tottelemaan namin avulla. Muutama cirneco omistajineen harrastaa agilityä. Juoksemista cirneco rakastaa erityisesti, joten vinttikoirien maastojuoksu on todella hyvä laji cirnecolle, koska siinä se saa käyttää sekä metsästysviettiään että älyään. Juoksuharrastus on siitä mukava koiraharrastus, että siitä miehetkin yleensä kiinnostuvat ja lähtevät mukaan tähän harrastukseen! Mikä estää harrastamasta cirnecon kanssa jotakin muutakin, esimerkiksi verijälkeä tai canicrossia eli koirajuoksua! Italiassa cirnecon kanssa voi harrastaa myös metsästystä. Italian muotovalion arvoon vaaditaan hyväksytty tulos metsästyskokeesta. Suomessa cirnecoilla ei ole käyttövaatimuksia muotovaliotittelille. Cirnecoiden rotujärjestönä toimii Suomen Vinttikoiraliitto. Rotuyhdistys on Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry.