Teksti: Inka & Erja Luomanmäki

Cirneco dell'etna (lausutaan tsirneeko del etna) on alkukantainen sisilialainen metsästyskoira. Nykyisin cirnecoa pidetään vain seurakoirana muualla kuin Italiassa, jossa sitä yhä käytetään villikaniinien metsästykseen. Cirneco onkin mitä parhain seurakoira, sillä se on hyvin ystävällinen, läheisyyttä rakastava ja hellyydenkipeä koira. Se on yleensä eloisa, leikkisä, älykäs, ketterä ja kestävä koira. Se sopii hyvin kaupunkiolosuhteisiin ja kerrostalon asukiksi. Ulkonäöltään cirneco on tyylikäs hoikkalinjainen pystykorva, joka muistuttaa suuresti faaraokoiraa, mutta on sitä paljon pienempi ja rungoltaan neliömäisempi. Cirnecon ihannekorkeus on 42-50 cm ja paino 8-12 kg eli se on suurin piirtein whippetin kokoinen koira. Cirnecolla on erittäin helppohoitoinen lyhyt ja aluskarvaton turkki. Karvanlähtö on yleensä hyvin vähäistä. Turkki on väriltään kellanruskeaa, valkoista väriä sallitaan päässä, rinnassa, vatsassa, jaloissa ja hännänpäässä. Cirneco on Euroopan vanhimpia rotuja, useita tuhansia vuosia vanha ja se kuuluu harvinaisiin rotuihin. Suomessa cirnecon saatavuus on melko hyvä, sillä Suomessa on kolmanneksi eniten cirnecoita maailmassa. Sisilian alkuperäiset asukkaat pitivät rotua pyhänä, ja cirnecoa pidettiinkin alun perin temppeleiden vartijana ja vasta myöhemmällä ajalla sitä alettiin käyttää metsästykseen. Cirnecon kanssa voi harrastaa näyttelyiden lisäksi mm. vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua sekä agilityä. Cirneco kuuluu Suomessa ja FCI-maissa ryhmään 5 (pystykorvat ja alkukantaiset tyypit). Siitä huolimatta cirnecon rotujärjestö on Suomen Vinttikoiraliitto. Rotuyhdistyksenä toimii vuonna 1999 perustettu yhteinen yhdistys italianvinttikoirille ja cirneco dell'Etnoille, Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry. Lue lisää cirnecosta alapuolelta!

Cirneco on Euroopan vanhimpia rotuja, useita tuhansia vuosia vanha. Se kuuluu myös maailman harvinaisimpiin rotuihin. Cirneco dell'etnan historia alkaa jo esihistorialliselta aikakaudelta. Cirneconnäköisiä korkokuvia on löydetty faaraoiden haudoista, mm. Luxorista ja Ben-Hasanista. Sisiliasta on myös löydetty 45 cm korkea luuranko, joka muistuttaa cirnecoa suuresti. Luuranko on paikallistettu vuoteen 1400 eKr. Nykyisin kyseinen luuranko on nähtävissä Pigorini-museossa Roomassa. Myös vanhoista kolikoista on löydetty cirnecoa esittäviä koiran kuvia. Kirjallista tietoa cirnecoista ei ole, mutta Aristoteles (384 - 322 eKr.) mainitsee välimerenkoirasta, jolla on teräväkärkiset korvat.

Varmaa tietoa ei ole siitä, miten cirneco päätyi Sisiliaan. Uusimmat tutkimukset ovat kuitenkin päätyneet siihen, että cirnecoa muistuttavia koiria on ollut Sisiliassa ainakin viimeisen 3000 vuoden aikana. Cirneco on voinut saapua Sisiliaan valloittajakansojen, kuten foinikialaisten mukana, joilla oli pystykorvaisia koiria. Myös muilla Välimeren saarilla tai rannikolla asuu cirneconnäköisiä koiria: Maltalla faaraokoirat, Baleaareilla ibizanpodencot, Etelä-Portugalissa portugalinpodengot ja Etelä-Espanjassa vielä tunnustamattomat andalusianpodencot. Todennäköisesti kaikilla näillä on sama alkuperä, mutta ne ovat muovautuneet omiksi roduikseen omilla saarillaan. Italialainen kynologi Fiorenzo Fiorone onkin ehdottanut, että Sisiliaan tuodut koirat ovat muovautuneet omaksi populaatiokseen mm. isolaation takia. Koirat ovat lisääntyneet keskenään, jolloin koko on sisäsiitoksen avulla pienentynyt. Lisäksi mm. ruoan vähyys on vaikuttanut siihen, että vain pienimmät ja sitkeimmät yksilöt ovat säilyneet. Cirneco-nimen arvellaan olevan peräisin sanasta Kyrenaikòs, josta voidaan muodostaa sana Cyr(e)naecus. Nimi vääntyi lopulta Sisiliassa sanoihin Cirnecu, Cirniecu ja Cirnieccu.

Sisilialaiset käyttivät cirnecoita ensiksi temppeleiden vartijoina, josta cirnecolle on jäänyt pieni taipumus vahtia. Sisilian alkuperäiskansa piti rotua pyhänä. Sillä sanottiin olevan yliluonnollinen vaisto, "joka karkotti kaikki jumalattomat ja varkaat, mutta uskovaiset se toivotti tervetulleiksi erittäin innokkaasti". Myöhemmin cirnecot huomattiin oiviksi metsästyskoiriksi, ja ne metsästivät kaikenlaista riistaa. Pääriistana olivat kuitenkin Etnan rinteillä vilisevät villikaniinit. Vuosituhansien aikana cirneco kehittyi vahvaksi ja kestäväksi roduksi. Ihminen muokkasi rodun ulkonäköä vain hyvin vähän; jalostukseen käytettiin yksilöitä, joilla oli hyvä metsästysvaisto eikä ulkonäön muokkaamiseen juurikaan puututtu.
Lue lisää cirnecon alkuperästä ->>

FCI hyväksyi cirnecon rotumääritelmän vuonna 1940. Sitä ennen cirneco dell'etna ja faaraokoira olivat sama rotu.

Cirneco on edelleen erittäin harvinainen rotu. Rodulla on ns. avoin kantakirja eli rotuun voidaan ottaa kotimaassaan Italiassa rekisteröimättömiä cirnecoita. Se mahdollistaa uusien geenien saamisen rotuun. Italiassa rotua on esiintynyt vuosisatojen ja jopa vuosituhansien ajan Etnan ympäristössä Sisiliassa. Suurin osa populaatiosta asuukin edelleen Sisiliassa, mutta rotua esiintyy myös manner-Italiassa. Rodun kotimaassa rekisteröidään vuosittain 150 - 200 cirnecoa. Rekisteröityjä cirnecoita arvellaan Italiassa olevan 1000 - 1500. Arvioidaan, että rekisteröimättömiä metsästykseen käytettäviä cirnecoita olisi saman verran kuin rekisteröityjäkin. Rekisteröidyistä cirnecoista vähemmän kuin puolet rekisteröidään ROI-rekisteriin (entinen LOI-rekisteri), joka vastaa meidän FIN-rekisteriämme, ja yli puolet RSR-rekisteriin (entinen LIR-rekisteri), joka vastaa ER-rekisteriämme (koirille, joiden takana ei ole riittävän montaa sukupolvea rekisteröityjä vanhempia).

Italian jälkeen toiseksi eniten cirnecoita asuu Yhdysvalloissa, jossa arvioidaan olevan yli 200 cirnecoa. Ensimmäiset kaksi FCI:ssä rekisteröityä cirnecoa vietiin USA:han Sloveniasta vuonna 1996. Suomessa asuu nykyisin kolmanneksi eniten cirnecoita, tiettävästi 168 cirnecoa (joulukuussa 2011). Suomeen ensimmäinen cirneco, Orellana Seta del Oro, tuotiin vuonna 1992 Sloveniasta Giltedged-kenneliin, jonne myös seuraava cirneco, Baghira Seta del Oro, tuli kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1996 tuotiin Suomeen ensimmäinen uroscirneco, Lansmarte. Iosono-kennelin ensimmäinen cirneco, Bambi, tuotiin Italiasta vuonna 1997. Bambi oli Suomen ja samalla myös Pohjoismaiden neljäs cirneco. Ensimmäinen Suomeen rekisteröity pentue syntyi vuonna 1999 Giltedged-kenneliin (isänä Lansmarte ja emänä Orellana Seta del Oro). Iosono-kennelin ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2000, emänä Bambi ja isänä italialainen Felix del Gelso Bianco. Britteinsaarille ensimmäinen cirneco vietiin Italiasta vuonna 2001 ja siellä on nykyisin viitisenkymmentä cirnecoa. Venäjälle ensimmäinen cirneco vietiin myös vuonna 2001. Ensimmäinen pentue syntyi Venäjällä vuonna 2007 ja nykyisin siellä kolmisenkymmentä cirnecoa. Ranskassa saattaa olla joitakin kymmeniä cirnecoita, tarkkaa lukua ei ole tiedossa. Norja sai ensimmäisen cirneconsa vuonna 1998 ja Ruotsiin ensimmäinen cirneco vietiin vuonna 2000. Nykyään Norjassa ja Ruotsissa on kymmenisen cirnecoa. Muissa maissa, joissa cirnecoita on, on vain joitakin kappaleita.

Cirneco on hyvin eloisa, iloinen ja leikkisä koira. Se on myös älykäs, ystävällinen ja hyvin seuranhaluinen koira. Pentuna cirneco on yleensä erittäin vilkas, vauhdikas ja iloinen energiapakkaus. Aikuinen cirneco on kotioloissa rauhallinen - mutta aina valmis leikkimään toisen koirakaverin kanssa - ja mitä miellyttävin seurakoira. Cirneconarttu aikuistuu usein jo ensimmäisen juoksun jälkeen ja uros myöhemmin, 2 - 3 vuoden iässä. Ulkona virtaa kuitenkin riittää, ja cirnecon vauhdikkuus ja leikkisyys säilyvät yleensä vanhoihin päiviin asti. Cirnecolla on voimakas ja erittäin persoonallinen luonne, mutta luonteet ovat hyvin yksilöllisiä. Suurin osa suomalaisista cirnecoista on hyvin avoimia, elämäniloisia ja huumorintajuisia hännänheiluttajia. Jotkut yksilöt voivat olla hieman varautuneempia vieraita kohtaan ennen kuin tutustuvat, mutta silti ystävällisiä.

Cirneco on voimakkaasti tunteva koira ja se osaakin yleensä hyvin ilmaista itseään ja mitä kulloinkin haluaa. Jos cirnecolle jutellaan pennusta lähtien paljon, oppii se yleensä ymmärtämään paljon sanoja ja usein vaikuttaa siltä, että lauseitakin. Välillä tuntuu myös, että cirneco osaa suorastaan puhua, niin hyvin se osaa yleensä ilmaista itseään! Cirneco on myös erittäin älykäs koira ja sillä on hyvä muisti. Se osaa hyvin tehdä päätelmiä ja ennakoida tilanteita. Yleistäen voisi sanoa, että nartut ovat älykkäämpiä ja ovelampia, kun urokset taas ovat "yksinkertaisempia" ja selkeämpiä ja niiden käytös voi olla helpommin ennakoitavissa eri tilanteissa.

Omaa perhettään cirneco rakastaa yli kaiken ja yleensä se rakastaa myös niitä ihmisiä ja koiria, joita se on tavannut paljon pentuaikanaan. Toki se vielä aikuisenakin kiintyy voimakkaasti niihin ihmisiin, joita se tapaa usein. Oikeastaan cirneco on aikamoinen sylikoira; se viihtyy hyvin kainalossa tai osittain sylissä sohvalla television ääressä ja sen ehdoton lempinukkumapaikka on omistajansa vieressä peiton alla (jos se vain sallitaan)! Vaikka cirneco viihtyy hyvin ihmisen lähellä, osaa se kuitenkin olla myös omissa oloissaankin. Läheisyyttä, rakkautta ja huomiota cirneco tarvitsee paljon, mutta on hyvä kuitenkin opettaa jo pentu siihen, ettei sille anneta yleensä huomiota sen itsensä halutessa, vaan useimmiten vain omistajansa aloitteesta. Jos cirnecoa ei halua sänkyynsä, tarvitsee se mukavan pehmeän mielellään laidallisen pedin, jossa on peitto, jonka alle kääriytyä. Cirneco nukkuu yleensä kesät ja talvet peiton alle kääriytyneenä, mutta useimmiten mieluiten ihmisen lähellä.

Cirneco sopii hyvin lapsiperheisiin, sillä se ystävällisenä ja lempeänä koirana tulee hyvin toimeen lasten kanssa ja ottaa varmasti lasten vieraatkin iloiten vastaan. Cirneco on kuitenkin kevytrakenteisuudestaan huolimatta melko voimakas koira, joten se ei sovellu pienten lasten ulkoilutettavaksi ilman aikuisen seuraa. Kissojen kanssa cirneco tulee hyvin toimeen totuttuaan niihin. Monissa cirnecoperheissä asustaa myös kissoja.

Cirnecoa on helppo kouluttaa, kun motivointikeinona käytetään esimerkiksi namia tai lelua. Cirneco on älykäs koira ja se suorastaan rakastaa oppia uusia asioita. Cirneco ei kuitenkaan ole kaikkein miellyttämisenhaluisempia rotuja, joten se ei välttämättä tottele oppimiaan asioita aina ensimmäisellä tai toisellakaan käskyllä varsinkaan ulkona, jos sitä ei huvita tai jos sitä ei ole sille itsellensä jotakin hyötyä. Yleensä cirneco on ahne koira ja namipalan avulla sen saakin helposti motivoitua tekemään melkein mitä vaan temppuja! Vanhemmiten miellyttämisenhalu usein kasvaa, ja hyvällä koulutuksella cirnecosta voikin saada melko tottelevaisen koiran. Palveluskoirien tottelevaisuuteen cirnecon tottelevaisuutta ei kuitenkaan voi verrata. Cirnecourokset voivat olla miellyttämisenhaluisempia aikuisiässä kuin nartut, jotka ovat yleensä älykkäämpiä ja itsenäisempiä. Cirnecolla on enemmän miellyttämisenhalua kuin monella vinttikoiralla ja huomattavasti enemmän kuin basenjilla. Cirneco tarvitsee johdonmukaisen ja määrätietoisen, mutta lempeän peruskasvatuksen. Koulutuksessa on käytettävä rohkaisua, kehumista ja palkkiota pakottamisen tai väkivallan sijasta. Cirnecopennun omistajan on hyvä olla huumorintajuinen ja määrätietoinen johtaja koiralleen. Aikuinen asemansa laumassa tietävä ja hyvin sosiaalistettu sekä peruskasvatettu cirneco on yleensä helppo ja vaivaton koira ja mitä miellyttävin seurakoira.

Liikuntaa cirneco tarvitsee kohtuullisesti. Ainakin yksi pidempi noin tunnin lenkki päivässä olisi hyvä tehdä parin lyhyemmän lenkin lisäksi. Cirneco ei kuitenkaan yleensä turhaudu, jos lenkit välillä jäävät lyhyiksi. Juoksemista cirneco rakastaa yli kaiken, se on erittäin nopea ja ketterä koira. Vapaana juoksemista turvallisella alueella olisi hyvä tarjota cirnecolle ainakin muutaman kerran viikossa, sillä se on parasta liikuntaa sille. Cirneco nauttii myös kallioilla kiipeilemisestä, ja se pääseekin kiipeämään ketteryytensä ansiosta hyvinkin jyrkkää kalliota pitkin ylös. Suomen kylmässä säässä cirneco tarvitsee pakkasella lämpimän takin tai puvun, koska sillä ei ole lainkaan alusvillaa.

Useimmilla cirnecoilla on riistaviettiä, joten vapaana cirnecoita kannattaa pitää vain turvallisella alueella, jossa autoteitä ei ole kovin lähellä tai aidatulla pihalla tai koira-aitauksessa. Vapaana ollessaan cirneco pitää yleensä näköyhteyden omistajaansa, mutta rusakon nähdessään useimmat cirnecot melko varmasti lähtevät perään ja voivat tällöin olla kuuroja omistajansa kutsuille. Kahta perusasiaa, kontaktia ja luoksetuloa, on hyvä alkaa opettaa jo ihan pikkupennulle. Metsästäessään cirneco käyttää sekä haju- ja näköaistiaan että kuuloaan. Vaikka cirnecolla on riistaviettiä, on se täysin tyytyväinen elämäänsä pelkkänä seurakoirana. Metsästyskäyttöön cirnecoa käytetäänkin nykyisin vain Italiassa, muissa maissa cirneco on seura- ja harrastuskoirana. Nykypäivänä cirnecon kanssa onkin mahdollista harrastaa vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua metsästyksen sijasta.

Cirnecolla on myös jonkin verran vahtimisviettiä. Ovikellon soidessa se saattaa haukkua ja omakotitalossa asuessaan cirneco voi vahtia omaa pihaansa haukkumalla vieraat ystävällisesti tervetulleiksi. Cirnecon vahtimisvietti voi ilmetä myös ulkona hämärässä tai pimeässä siten, että cirneco voi varoittaa haukahtaen tai murahtaen yhtäkkiä ilmestyvästä ihmisestä silloin, kun ihmisiä ei ole paljon liikkeellä. Yksinään cirneco on melko hiljainen koira, mutta leikkiessään toisen koiran kanssa se voi olla äänekäskin. Kaupunkilaiskoiraksi ja kerrostalon asukiksi cirneco sopii oikein hyvin. Suuri osa suomalaisista cirnecoista asuu kerrostalossa. Cirneco on kätevän kokoinen koira; sitä jaksaa kantaa lyhyitä matkoja (esimerkiksi rullaportaissa) ja se mahtuu helposti syliin esimerkiksi yleisissä kulkuneuvoissa, vaikka ei ihan pikkukoira olekaan. Tarhakoiraksi läheisyydenhaluinen ja seurallinen cirneco ei sovellu.

Koska cirneco on alkukantainen rotu, pidämme tärkeänä, että sitä sosiaalistetaan eli tutustutetaan ensimmäisen elinvuotensa aikana paljon - ja ennen 5 kk:n ikää (tärkein sosiaalistumiskausi) hyvin paljon eli päivittäin - erilaisiin ja eri-ikäisiin ihmisiin, paikkoihin, ääniin, tilanteisiin ja tuttuihin kiltteihin koiriin, että siitä kasvaisi mahdollisimman sosiaalinen ja rohkea ja luottavainen aikuinen koira. Mitä enemmän cirnecoa sosiaalistetaan ja mitä enemmän hyviä kokemuksia se saa kaikenlaisista asioista, sitä ihanamman ja helpomman kumppanin siitä saa. Pentuaikaisella hyvällä sosiaalistamisella on hyvin suuri positiivinen merkitys minkä tahansa rodun pennun kasvattamisessa aikuiseksi. Kun näkee ensimmäiset kuukaudet vaivaa sosiaalistamisen eteen, saa sen korkojen kanssa takaisin aikuisen koiran kanssa. Vaikka pentu vaikuttaisi erittäin rohkealta, on sitä siltikin sosiaalistettava, koska vähäinen sosiaalistaminen voi näkyä vasta koiran tullessa murrosikään. Liian vähälle sosiaalistamiselle jääneestä pennusta voi tulla arka aikuinen koira, mikä ei ole mukavaa koiran eikä omistajan mielestä.

Hyviä sosiaalistamispaikkoja ovat tavaratalot, kauppakeskukset (ne, joihin koiran kanssa saa mennä), rautatieasemat, linja-autoasemat, eläinkaupat, rakennustyömaan vierustat, vilkkaat autotien varret ja keskikaupungin ruuhka ja erilaiset kulkuneuvot. Kannattaa antaa myös jokaisen halukkaan vastaantulijan silittää pentua (mutta ei pennun aloitteesta) ja kutsua kotiin usein eri-ikäisiä vieraita koirineen (jos koirat ovat kilttejä) ja kyläillä paikoissa, joihin pentu on tervetullut. Pentukoulut ovat myös hyviä sosiaalistamispaikkoja. Pennun tulisi päästä vapaana ilman hihnaa leikkimään kilttien tuttujen koirien - sekä pentujen että aikuisten - kanssa turvallisissa oloissa, jolloin se oppii parhaiten koirankieltä. Myös erilaiset koiratapahtumat, esimerkiksi match-show:t ja vinttikoirien rata- ja maastojuoksuharjoituspaikat (vaikkei koira osallistuisikaan) ovat erittäin hyviä sosiaalistamispaikkoja sitten, kun rokotukset ovat kunnossa. Niissä pentu tottuu hälinään ja liikkumaan vieraiden koirien keskuudessa. Jos vain on mahdollista, on hyvä viedä cirnecopentua esimerkiksi kerran kuussa yöhoitoon ystävän, sukulaisen tai kasvattajan luokse, vaikkei sillä hetkellä hoitopaikkaa tarvitsisikaan. Näin cirnecosta saa hyvin sopeutuvan koiran ja se on todella helppo viedä aikuisena tarvittaessa hoitoon minne tahansa.

ULKONÄKÖ

Cirneco on neliömäinen, tyylikäs, hoikkalinjainen, lyhytkarvainen ja pystykorvainen koira. Cirnecourokset painavat 10 - 12 kg ja nartut 8 - 10 kg. Cirnecouroksen säkäkorkeus on rotumääritelmän mukaan 46 - 50 cm ja nartun 42 - 46 cm. Kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan kuitenkin hyväksytään uroksilla eli alaraja on 44 cm ja yläraja 52 cm. Nartuilla alaraja on 40 cm ja yläraja 50 cm (nartuilla siis kahden sentin poikkeama alaspäin ja neljän sentin poikkeama ylöspäin sallitaan). Yleensä cirnecot ovat lähempänä rotumääritelmän ylärajaa kuin alarajaa. Suomessa ei ole ainuttakaan ylikorkeaa narttua, mutta muutama ylikorkea uros on.

Suomenkielisessä rotumääritelmässä on virheellisesti mainittu hylkäävissä virheissä "rotumääritelmän salliman säkäkorkeuden ylitys tai alitus yli 2 cm:llä". Tämän voi tulkita väärin siten, että ylitys saisi koskea toleranssirajoja (urokset 52 cm + 2 cm eli 54 cm ja nartut 50 cm + 2 cm eli 52 cm.) Italiankielisessä rotumääritelmässä kuitenkin sanotaan, että hylkäävänä virheenä on 2 cm:n alitus alarajasta ja yli 52 cm:n ylitys uroksilla ja yli 50 cm:n ylitys nartuilla.

Cirnecon yleisvaikutelman pitää olla kevytrakenteinen ja neliömäinen. Cirnecon selkälinjan kuuluu olla aina täysin suora säkästä lanteeseen. Lantio on cirnecolla jyrkkä, 45 astetta. Hännän pitää olla paksu ja melko pitkä. Cirnecolla ei kuulu olla yhtä voimakkaita takakulmauksia kuten esimerkiksi faaraokoiralla, kulmauksien pitää kuitenkin olla kohtuulliset. Cirnecolla tulee olla lempeä ja rauhallinen ilme ja silmien tulee olla pieniltä vaikuttavat ja aina soikion muotoiset. Väriltään silmät ovat yleensä turkin väriset tai meripihkan väriset tai jopa harmaat, mutta ne eivät saa olla tumman ruskeat tai liian tummat. Cirnecolla ei ole ollenkaan mustaa pigmenttiä ja niinpä sen kirsu onkin ihonvärinen. Cirnecolla ei ole lainkaan alusvillaa, karva on melko lyhyttä ja sileää ja väriltään kellanruskeaa (fawn). Valkoista väriä sallitaan päässä, rinnassa, jaloissa, hännässä ja vatsassa. Karvaa cirnecosta irtoaa yleensä hyvin vähän.

Cirnecon yksi tärkeimmistä rodulle ominaisista piirteistä ovat pystyt korvat. Korvien pitää olla sijoittuneena erittäin ylös ja niiden tulee olla aina täysin pystyssä. Korvien kärkien kuuluu olla melko lähekkäin. Korvien ruston kuuluu olla jäykkää eikä korvissa saa olla lainkaan taitetta. Korvan muoto on myös erittäin tärkeä - ei riitä, että korvat ovat pystyssä - korvan pitää olla kolmion muotoinen. Cirnecon korvat eroavat faaraokoiran korvista, jolla korvat ovat asettuneet yleensä huomattavasti sivummalle eli faaraokoiran korvat voivat olla enemmän harallaan kuin cirnecon korvat. Cirnecon korvan ruston kuuluu olla myös paksumpaa kuin faaraokoiran korvan.

Cirnecoiden kasvatustyön ongelmana on se, että jalostusmateriaalia on vain vähän käytettävissä. Geenipooli on hyvin niukka. Italiassa suuri osa cirnecoista on rekisteröimättömiä tai niillä on vain muutama tunnettu sukupolvi. Tärkeimpänä asiana rodun kasvatuksessa pidämme rodun geenipohjan ylläpitämistä monipuolisena tekemällä järkeviä jalostusvalintoja unohtamatta terveyttä, luonnetta ja rotumääritelmän mukaista ulkonäköä.

HOITO JA TERVEYS YM.

Cirneco on erittäin helppohoitoinen rotu. Cirnecon turkin hoidoksi riittää pesu tarpeen vaatiessa, ehkä muutaman kerran vuodessa. Toki halutessaan cirnecon voi pestä useamminkin. Turkin pesuun menee aikaa noin viisi minuuttia ja turkki kuivuu noin puolessa tunnissa itsekseen, kun enimmät vedet on ensin pyyhkeellä kuivattu. Cirnecolla ei ole lainkaan aluskarvaa. Karvanlähtö on yleensä hyvin vähäistä ja karva ei ole sellaista joka paikkaan tarttuvaa piikikästä kuten esimerkiksi bokserin karva on. Siivoamisen kannalta cirneco on ihanteellinen rotu, sillä imuroida ei yleensä tarvitse karvojen takia eikä tassujen mukana tule kotiin juurikaan hiekkaa tai likaa. Cirnecon kynnet leikataan viikon tai kahden välein ja korvat putsataan tarvittaessa. Hampaiden pysymiseksi puhtaina hammaskivestä on hyvä antaa joko oikeita raakoja luita ja/tai puruluita säännöllisesti.

Cirnecot ovat pitkäikäisiä ja hyvissä oloissa voivat elää lähemmäs 15 vuoden ikäisiksi. Cirnecoa pidetään hyvin terveenä rotuna. Rodun kotimaassa Italiassa ollaan sitä mieltä, että cirnecolla ei ole perinnöllisiä sairauksia. Toisaalta cirnecoita (esim. silmiä tai polvia) ei ole juuri tutkittu Italiassa eikä muissa maissa lukuun ottamatta Suomea. Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry suosittelee silmien ja polvien tutkimista ennen jalostukseen käyttöä. Suurin osa suomalaisista kasvattajista tutkituttaakin cirnecoidensa silmät ja polvet (jolloin tulokset tulevat Kennelliiton jalostustietojärjestelmään). Monet perinnölliset silmäsairaudet voivat tulla ilmi vasta vanhemmiten, joten olisi hyvä jos kaikkien cirnecoiden silmät tutkittaisiin koiran elinaikana vähintään kaksi kertaa; ensimmäisen kerran 2-vuotiaana ja seuraavan kerran 7-8-vuotiaana, niin saisimme parempaa tietoa cirnecoiden silmien terveystilanteesta tulevaisuutta varten.

Tarkastuksissa on tullut esiin joitakin silmäsairauksia: PPM (Persistoiva pupillaari membraani = iriksen tai värikalvon kehityshäiriö), PHTVL/PHPV (Persistoiva hyperplastinen primaari vitreus/persistoiva hyperplastinen tunika vaskulosa lentis) ja kaksi tulkinnanvaraista PRA:ta (verkkokalvon etenevä surkastuminen). Toinen näistä tulkinnanvaraisesta PRA:sta (kasvattimme Venlan, Iosono Aida di Verdi) osoittautui Apex Malmin eläinklinikalla olevalla erikoislaitteella tutkittuna SARDSiksi (Sudden Acquired Retinal Degeneration Syndrome), joka ei ole perinnöllistä. Toista koiraa ei ole valitettavasti tutkittu tarkemmin, joten ei ole tiedossa, esiintyykö rodussa PRA:ta.

Suomessa kolmelta cirnecolta on löytynyt lieväasteinen patellaluksaatio (polvilumpion sijoiltaan meno) toisesta polvesta. Niistä yhden patellaluksaatio on tullut tapaturman seurauksena. Jonkun verran on ruoka-aine- tai muista allergioista kärsiviä cirnecoita sekä herkkämahaisia cirnecoita. Kahdelta cirnecolta on vanhoilla päivillään löytynyt sivuääni sydämestä. Yksittäisiä tapauksia kilpirauhasen vajaatoimintaa, munuaisten vajaatoimintaa tai furunkuloosia potevaa cirnecoa on tiedossa. Yksi cirneco on menehtynyt maksashunttiin ja yksi 9-vuotiaana renaaliseen amyloidoosiin (munuaissairaus). Muutamalla cirnecolla on purentavika ja tiedossa on myös yksi koukkuhäntäinen cirneco. Uroksilla voi esiintyä kivesvikaa, mutta se ei ole tietojemme mukaan kovinkaan yleistä rodussa. Cirnecolla - kuten millä rodulla tahansa - voi esiintyä mitä tahansa muitakin koirilla esiintyviä sairauksia. Cirnecon voi kuitenkin sanoa olevan rotu terveemmästä päästä.

Juoksuaika cirneconartulla voi olla joko kaksi kertaa tai vain kerran vuodessa. Ensimmäinen juoksu tulee yleensä 8 - 24 kk:n iässä.

HARRASTAMINEN

Cirnecon kanssa voi harrastaa mm. näyttelyitä, vinttikoirien maasto- ja ratajuoksukilpailuja, agilityä ja koiratanssia. Agilityyn cirneco sopii hyvin ketteryytensä vuoksi, mutta koska cirneco ei ole niitä kaikkein miellyttämisehaluisempia rotuja, on ohjaajalla syytä olla kärsivällisyyttä ja hyvä huumorintaju. Ahneen koiran saa yleensä hyvin motivoitua tottelemaan namin avulla. Muutama cirneco omistajineen kilpailee agilityssä. Juoksemista cirneco rakastaa erityisesti, joten vinttikoirien maastojuoksu on todella hyvä laji cirnecolle, koska siinä se saa käyttää sekä riistaviettiään että älyään. Juoksuharrastus on siitä mukava koiraharrastus, että siitä miehetkin yleensä kiinnostuvat ja lähtevät mukaan tähän harrastukseen! Mikä estää harrastamasta cirnecon kanssa jotakin muutakin, esimerkiksi verijälkeä tai canicrossia eli koirajuoksua! Italiassa cirnecon kanssa voi harrastaa myös metsästystä. Italian muotovalion arvoon vaaditaan hyväksytty tulos metsästyskokeesta. Suomessa cirnecoilla ei ole käyttövaatimuksia muotovaliotittelille. Cirnecoiden rotujärjestönä toimii Suomen Vinttikoiraliitto. Rotuyhdistys on Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry.